21 grammaa

Amores perrosin ohjanneen Alejandro González Iñárritun uusin ohjaus, 21 grammaa, ei elokuvana todellakaan petä. Sen teema käsittelee ihmiskohtaloita ja elokuvassa kysytäänkin avoimesti paljonko ihmishenki painaa. Paljonko kostonmielisyys painaa? Paljonko syyllisyys painaa? Entä paljonko rakkaus painaa? Näihin kysymyksiin katsoja ei saa vastausta suoraan, vaan se täytyy miettiä itse. Käsissä onkin elokuvateatterista poistuttaessa yksi vuoden masentavimmista ja eniten itsetutkistelua aiheuttavista elokuvista.

Elokuvan näyttelijäkaarti on kohdallaan. Sean Penn kituu puoli elokuvaa Paul Riversinä, joka saa elämälleen hitusen jatkoaikaa. Pennin näyttelijäntyö on jälleen kerran nautittavaa katseltavaa, eikä valituksen sanaa voi miehen työstä antaa. Monesta tutusta elokuvasta (Veteen piirretty viiva, Game jne jne) tuttu Penn tekee jälleen tasoistaan työtä, sillä hän asettaa itsensä alttiiksi ja näyttää katsojalle heikon puolensa: kiduttavan vaivalloisesti hengittävän Paulin, joka ei silti luovu tupakanpoltosta pakkomielteestä puhumattakaan. Elämäkin tuntuu jotenkin hauraalta ja Paul kuvaileekin itsensä uudeksi ihmiseksi, jonka olisi aloitettava elämä alusta.

Naomi Wattsin rooli puolestaan poiki Oscar-ehdokkuuden. Watts näyttelee tragedian kautta elämänhalunsa menettänyttä naista, Cristinaa, joka ei enää halua elämältään mitään. Kaikki tuntuu turhalta, eikä ihmistenkään kanssa keskusteleminen enää tyydytä. Halu unohtaa on vahvin tunne, mitä Cristina tuntee. Paulin tapaaminen kuitenkin muuttaa asiaa ja pian Cristina huomaakin unohtamisen muuttuvan rakkaudeksi ja pian myös kostonhimoksi. Syytös ja oikeutettu kosto, jota Cristina edesajaa, kalvaa kuitenkin eniten Paulia, joka alkaa pikkuhiljaa huomata voimiensa ehtyvän. Watts, joka vakuutti jo mm. Ringissä on roolissaan mahtava. Nuoren naisen viha, sekavat tunteet ja voimattomuus keskittyvät itsesääliin ja unohtamisen yrittämiseen. Meininki on välillä kuin Levottomat toiseen potenssiin: mikään ei tunnu enää miltään.

Elokuvan kolmas lenkki on mahtava luonnenäyttelijä Benicio Del Toro. Mies on tehnyt useita loistavia rooleja mm. elokuvissa Traffic, Epäillyt ja Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa, eikä 21 grammaa tee miehen kohdalla mitään poikkeusta. Del Toro näyttelee tällä kertaa ex-linnakundia, Jack Jordania, joka on tullut uskoon. Jeesus on antanut Jackille uuden mahdollisuuden: uuden alun elämälle ja uuden pickup-auton. Mutta kuten Jack itse elokuvassa toteaa: Jeesus antaa ja Jeesus ottaa. Elämä potkaisee kertaheitolla häränpyllyä ja syyllisyys alkaa kalvamaan Jackin sisintä. Vaimonkaan epätoivoiset pyytelyt tai vetoomukset eivät muuta Jackin mieltä. Jotakin on tehtävä, jotta syyllisyyden taakka katoaisi. Mikään ei kuitenkaan auta, ja miehestä tulee riivattu ei-kukaan. Mies, joka ei halua menneisyyttään julki, ja joka pakenee sitä itse. Silti tehtyä ei unohdetuksi saa, eikä syntiä sovitetuksi, vaikka mitä yrittäisi. Del Toron tulkitsema Jack on todella aidon tuntuinen tapaus. Likainen peräkylän mies, vähän kuin hyvätahtoinen vuorenpeikko, joka ei enää löydä paikkaansa tässä maailmassa.

21 grammaa on yksi vuoden 2003 parhaista elokuvista. Se on katsojalle tunnerikas ja mielenkiintoinen kokemus, joka antaa sijaa omille tunteille. Se herättää katsojassa kysymyksiä ja tunteita, joita elokuvan jälkeen voi rauhassa tutkiskella. 21 grammaa jättää haikean olon, mutta antaa silti toivoa paremmasta. Sillä muuta kuin toivoa unohtamaan haluavilla ihmisillä ei ole. Suosittelen lämpimästi.