Luokkakokous

Taneli Mustonen on kumma mies, sillä en ole nähnyt hänen ohjaavan koskaan hyvää elokuvaa. Esimerkiksi vuoden 2020 “Se mieletön remppa” oli yksi huonoimmista suomalaisista elokuvista, mitä on kymmenen vuoden sisään tehty (ja se(kin) oli itseasiassa remake kertakaikkisen huonosta elokuvasta “Are We Done Yet?”) ja vuonna 2015 valmistunut Luokkakokous ei ole sitä oikeastaan hirveän paljon parempi komedia. Luokkakokous (joka on muuten remake tanskalaisesta elokuvasta nimeltä “Klassefesten” (2011)) on lyhyesti tiivistettynä kokoelma kolmesta miehestä, joiden ajatukset pyörivät teinivuosien tarinoiden ympärillä. Naisia isketään oikealta ja vasemmalta, naama värjätään itseruskettavalla ja kun edes jotain punaista lankaa on löytymässä, lyödään peliin Macarenasta vedetty “Paska, perse, pillu, pornolehti” Aku Hirviniemen laulamana, jonka jälkeen huudetaan “heiiiii paviaanit!”.

Jos Luokkakokouksen tarina ei tule elokuvan nimestä selville, niin valoitan asiaa sen verran, että elokuvassa seurataan kolmen kaveruksen matkaa muutaman sadan kilometrin päähän luokkakokoukseen. Matkan aikana kustaan miehen auton ikkunasta sisään, pannaan kaikkea liikkuvaa, ollaan kännissä ja pohditaan syviä, ah niin syviä, ajatuksia elämästä. Tähän uskomattoman autenttiseen tarinaan lyödään tuttuja nimiä, kuten Diilistä ja radiosta tuttu Jaajo Linnonmaa (joka tuli muuten julkisuuteen Räsypokka-ohjelmalla, jos jonnet eivät tiedä), kaikkien tuntema Aku Hirviniemi, sekä lähinnä standupeistaan tunnettu Sami Hedberg.

Jos lähdetään siitä, että Hirviniemi on näistä kolmesta ainoa, joka on edes oikea näyttelijä, voidaan olla valmiita syöksymään kohti mustaa aukkoa. Siihen kyllä syöksytäänkin omalla tavallaan, kun Mustonen ottaa ohjattavistaan irti kaiken, mikä irrotettavissa on eli ei mitään. Hedberg on mitä ilmeisimmin vain oma itsensä, sillä en ole koskaan nähnyt häneltä mitenkään poikkeavaa käytöstä tai näyttelyä, mitä Luokkakokouksessa nähdään. Jaajo kulkee viileästi paikasta toiseen ja kun hahmonsa on tunnettu muusikko, iskee naisia oikealta ja vasemmalta. Hirviniemen hahmo taas keskittyy lähinnä vahingoittamaan itseään niin fyysisesti kuin henkisestikin. Tuloksena on farssi.

Heiiiiii paviaanit!

Luokkakokousta katsoessa on vaikea ymmärtää, että miten Taneli Mustonen edes ylipäätään ohjaa tai käsikirjoittaa elokuvia. Hän on kuin köyhän Suomen Stephen Sommers, joka ei ole useista yrityksistä ja tunnetuista näyttelijöistä huolimatta onnistunut tekemään onnistunutta elokuvaa. Veikkaan, että ei onnistuisi, vaikka haluaisi, sillä vaikka miehen elokuva on teknisesti hyvä (ja kerrankin äänen puolesta suht ok), periaatteen tasolla hyvin rakennettu ja kohtalaisesti etenevä, niin siitä on hyvin vaikea löytää mitään hauskaa. En tiedä, että onko kysymys siitä, että elokuva on kohta 10 vuotta vanha vai siitä, että olen vanhempi ja vakavampi, mutta kun näyttelijöiltä ei vaadita muuta kuin kuolaavaa tuijotusta ja reaktioita kummempaa, ei elokuvasta saa hyvää oikein mitenkään. Luokkakokouksella on varmasti oma yleisönsä, mutta minä en taida olla sitä.