elokuvateatteri.com

melkein kaikki elokuvista, suomeksi

Netflixin kallein elokuva on tylsää ja mitäänsanomatonta rymistelyä. The Gray Man

Marvelin elokuvia (Avengers: Infinity War, Avengers: Endgame, Captain America: Civil War, Captain America: The Winter Soldier) ohjanneet Russon veljekset (Anthony Russo, Joe Russo) ovat siirtyneet Netflixin lonkeroihin tuomalla julki osittain käsikirjoittamassa toimintarymistelyn, The Gray Manin, joka on omassa suuruudessaan kertakaikkiaan järjetön elokuva. Se on niin härö, että välillä mielessäni kävi vuoden 2005 Tony Scottin Domino, jota ei voinut ilman epilepsian oireita katsoa. The Gray Man onkin kaksi tuntia sitä, kun Ryan Goslingin näyttelemä Six hakkaa, ampuu ja tappaa ihmisiä aivan kuin olisi tuikitavallinen torstai. Katsojalle se ei ole mitään muuta kuin puuduttavaa ja väsyttävää isoa räjähdystä, jossa toimintakohtauksia on nopeutettu välillä jopa äärimmäisyyksiin saakka (eli epäonnistuneesti).

Six: Just Another Thursday.

Elokuvan juonikaan ei ole kovin kummoinen: Gosling näyttelee CIA:n Sierra-tiimin tappajaa, jonka tekosista ei kirjoiteta dokumentteja. Aikoinaan vankilasta CIA:n toimesta vapautetun “Sixin” tehtävä Bangkokissa menee kuitenkin pieleen, siellä kohteeksi paljastuu toinen Sierra-tiimin tappaja, joka ojentaa viimeisellä henkäyksellään arvokasta tietoa. Syystä tai toisesta Six päättää pitää annetun tavaran itsellään, joka johtaa henkiä vievään taisteluun lentokoneessa, Wienissä, Prahassa, Kroatiassa ja varmaan vielä jossain muuallakin, sillä Six:n kyky saada epätoivottua ja täysin moraalitonta seuraa on uskomaton. Siirtymiä Russon veljekset veivaavat lähinnä nukkumisella ja miksipä tarinaa turhaa luoda, kun kasassa on isolla rahalla tehty elokuva, jossa ruumismäärä kasvaa lähes jokaisella sekunnilla. Hassuinta on, että räjähdysten, hemmetin pumpatun Goslingin ja ampumisen ohella elokuvaan on jollain ihmeellä saatu PG13-leima, jota voi ehkä jollain tasolla edes hieman kyseenalaistaa.

The Gray Manin ongelma ei ole oikeastaan näyttelijöissä, vaan ohjauksessa ja tarinassa. Goslingin hahmo on melko yksiulotteinen tapaus, jossa miehen menneisyyttä jaksetaan näyttää vain parin takauman kautta, jolla ei ole elokuvan kannalta oikeastaan mitään merkitystä. Mies on kyllä treenannut itsensä hyvään kuntoon, muttei se auta: tuloksena on tylsää rymistelyä ilman sen kummempaa tunnetta tai tarkoitusta. Russon veljesten monesti ohjaama Chris Evans on vielä yksiulotteisempi hullu. Hassuinta on, että ilmeisesti Russon veljekset eivät ole luottaneet katsojan kykyyn nähdä Evansin näyttelemän Lloydin hulluutta, vaan se on sanottava ääneen; monesti Jessica Henwickin (tuttu Iron Fististä) sanomana. Naispääosassa ole Ana de Armas on kuin mitäänsanomattomuuden summa: ei mitään, sillä hänen hahmonsa motiiveista ei oikeastaan ota kukaan järkevä ihminen selvää.

The Gray Man on minun mielestäni huono elokuva. Se ei ole edes teknisesti kovin mallikkaasti toteutettu, vaan elokuva on kuin kokoelma toimintakohtauksia, joiden lopputulos on selvillä ennen ensimmäistä ammuttua luotia. Näyttelijät hakkaavat toisiaan koko elokuvan läpi ja oletettavasti vielä kotona elokuvan tekemisen jälkeen, sillä Russon veljesten siirtyminen Marvel-elokuvien maailmasta toisenlaiseen maailmaan ei ole kaunista, saatika edes viihdyttävää katseltavaa. Ja sen pitäisi olla, sillä elokuva on uutisten mukaan Netflixin kautta aikojen kallein elokuva. Se jos joku, on käsittämätöntä.

1.5

Poiminta

Ohjaus:
Näyttelijät:
Genre: toiminta
Vuosi: 2022
Kesto: 122min

Tero Niemenpää

Sivuston perustaja ja moraalinen päätoimittaja, jos sellaiseksi tällä sivustolla voi ketään kutsua.

0 0 votes
Article Rating
Subscribe
Notify of
guest

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments