Uudelleenfilmatisoinnella on tietty maine Hollywoodissa ja maailmallakin, mutta ehkä tällä kertaa on syytä katsoa hieman pintaa syvemmälle. Coenin veljekset ovat vääntäneet viimeisen kymmenenvuoden aikana niin hyviä elokuvia, että tälle elokuvalle voi oikeasti antaa mahdollisuuden. On tietenkin rohkeaa lähteä lämmittelemään legendaarista John Wayne pätkää, mutta kertoman mukaan vuonna 69 tehty teos ei ihan vastaa alkuperäisen kirjan tarinaa, joten ohjaajaveljeksillä on ollut hyvä syy lähteä uudestaan tämän lännenelokuvan syövereihin suhteellisen kovalla näyttelijäköörillä.
Jeff Bridges on vanhoilla päivillään nostanut hieman profiiliaan Hollywoodissa, ja vuosi sitten saatu pääosa-Oscar ei varmasti ole työtarjouksia vähentänyt. Toki kun asiaa tarkemmin tarkastelee, niin Bridgesin roolit ovat hieman jämähtäneet samantyyppisiksi, sillä kuinka monta kertaa vanhaa elähtänyttä omantien kulkijaa mies voi uskottavasti näytellä? Kaikesta huolimatta Bridgesin suoritus Rooster Cogburnin saappaissa vetää varmasti vertoja itse John Waynelle, sillä niin hyvä tämä mies vain on tämän vanhan sheriffin roolissa. Mies mumisee niin epäselvästi, että jopa natiivisti englantia puhuvien on vaikea saada selkoa ja katsoja alkaa epäillä, että onko mies oikeasti aivan pieruissa.
Elokuvan toisena kantavana voimana toimii yllättäen nuori Hailee Stenfeld, joka 14-vuoden iästään huolimatta on hämmästyttävän aikuinen ja uskottava nuoren Mattie Rossin roolissa. Tytön topakka ja itsevarma asenne suorastaan huokuu katsojille asti, eikä ole kovin vaikeaa päästä sukeltamaan tämän roolihahmon sisään, välittäen hänen kohtalostaan ja tehtävästään läpi elokuvan. Isänsä murhaajan perään lähtevä Mattie on jotenkin niin hellyttävän naivi, että se vain korostaa muiden hahmojen, kuten Roosterin, jaMatt Damonin esittämän LaBoeufin raakuutta ja miehisyyttä. Hahmoista kuitenkin puuttuu se viimeinen särmä, joka esimerkiksi menetetyn maanAntonilla oli, ja näin ollen Coenin veljesten teoksille tyypillinen nihilistinen ja mustan huumorin täyttämä asenne jää vajavaiseksi.
Elokuvan tarina on kuitenkin hyvin mielenkiintoinen, ja vaikka se sisältää lähes häpeilevän määrän kliseitä, niin silti se on omalla tavallaan hyvin tuore. Hahmojen väliset kemiat toimivat Damonin LaBoeufia lukuunottamatta loistavasti, ja on tällä Texas Rangerillakin omat hetkensä, mutta lähinnä hänen hahmonsa on se eniten ärsyttävä tekijä. Samoin Roosterin hahmo vedetään välillä niin överiksi, että elokuvan kantotaakka jää nuoren Steinfeldin harteille, mutta onneksi hän ei kuitenkaan kaadu sen alle. Josh Brolinin esittämän murhaajan jahtaaminen muodostuukin toissijaiseksi asiaksi matkan edetessä, ja pääpainoksi muodostuu nuoren Mattien matka viattomuudesta kohti aikuisten elämää.
Elokuvan tekninen toteutus on suorastaan huikea, ja siitä ei katsojalla ole valittamisen varaa. Vaikka toiminnalliset kohtaukset jäävät harmittavan vähiin ottaen huomioon aihealueen, niin silti tarinaan ei voi olla pettynyt. Veljesten tavaramerkiksi nousseet dialogit ovat paikallaan, ja vaikka välillä ne uhkaavat karata lapasesta, niin ne eivät kuitenkaan muutu itseään toistaviksi itsetarkoituksellisiksi sanahelinöiksi. Kova kuin kivi on oiva osoitus siitä, että länkkärit eivät ole aihealueena kadonneet mihinkään, eivätkä uudelleenfilmatisoinnit ole kaikki huonoja. Elokuvan kompastuskiveksi muodostuukin sen oma maine, sillä Coenin veljekset tunnetaan jo laadukkaina elokuvantekijöinä, ja heiltä jotenkin automaattisesti odotetaan jotain elämää suurempaa. Tämä teos ei ole sellainen elokuva, mutta kyllä tämä monet kanssakilpailijansa pesee.
True Grit
-
72%
Poiminta
Genret: draama, seikkailu, western
Kesto: 112 min
Ohjaaja: Ethan Coen, Joel Coen
Pääosissa: Barry Pepper, Hailee Steinfeld, Jeff Bridges, Josh Brolin, Matt Damon
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Valmistusvuosi: 2010