Lasse Hallströmin ohjaustöihin lukeutuu monia loistavia elokuvia kuten What’s Eating Gilbert Grape ja Chocolat. Yksi nimekkäimmistä -joskaan ei tunnetuimmista- on vuonna 2005 valmistunut ja elokuvateattereissakin kierroksen tehnyt Casanova, joka kertoo rakkautta sisältävän iloittelun 1700-luvun Venetsiassa. Niille, jotka eivät jo nimestä arvaa, että mitä elokuvassa tapahtuu, niin mainittakoon, että elokuva perustuu 1700-luvulla eläneeseen naistenmieheen ja kirjailijaan, Giacomo Casanovaan, joka harrasti lähinnä -yllätys, yllätys- naissuhteita. Siihen tarinaan kietoutuu myös Hallström ja erityisesti nyt jo edesmennyt Heath Ledger, jolle Casanovan rooli on itseasiassa jopa melko sopiva.
Muutenkin elokuvan näyttelijäkaartiin on uhrattu tavallista enemmän ajatusta, miettimistä ja vaivaakin. Pääosassa oleva, Casanovaa näyttelevä, Heath Ledger tekee varsin osuvan ja hienon roolin vähät välittävästä naistenmiehestä, jonka huveina ja harrastuksina näyttävät olevan mm. luostarin nunnat, sekä tietenkin samalla puolet Venetsian ylimystönaisista. Samalla naistenmies pakenee palvelijansa (hienosti näyttelevä Omid Djalili) avustamana velkojia ja tietenkin punoo pieniä kepposia rahavarantonsa parantamiseksi. Kun tielle sitten astuu Sienna Millerin näyttelevä Francesca ja ongelmavyyhdin kirsikaksi pelmahtaa nuori neitsyt Victoria (Natalie Dormer), on soppa melkein keitelty. Tosin vauhtia elokuvaan tuo vielä Oliver Plattin loistavasti tulkitsema puolisika, Paprizzio, sekä Jeremy Ironsin tinkimättömällä asenteella näyttelemä paavin inkvisiittori.
Yleensä romanttisten rakkauskomedioiden ongelmia ovat olleet muovinen toteutus, samankaltainen tapahtumapaikka (kuten vaikka New York), sekä alati toistuvat teemat väestöryhmien jäsenten tai tyystien erilaisten ihmisten ihastumisesta ja rakastumisesta. Casanova ei välty näiltä teeseiltä muutoin kuin miljöönsä puolesta, mutta elokuvan piristävä kokemus tulee itse tunnelmasta ja näyttelemisestä. Onkin niin, että Casanova vaikuttaa osittain siltä, kuin elokuvaa katselisi oikeassa teatterissa ja näyttelijöiden reaktiot olisivat ainakin osittain spontaaneja, sillä juuri mikään ei kerro jonkin kohtauksen olevan sataan kertaan harjoiteltua, mekaanista näyttelemistä. Tämä piristääkin elokuvan tunnelmaa juuri sen verran, että jopa tosikkokin jaksaa elokuvan kahlata mielellään läpi. Ja vaikka elokuva paljon moraalittomuutta viljelee, niin kyllä tästä silti melkoisen hyvän mielen elokuvan saa itselleen tapulteltua.
-
70%
Poiminta
Genret: draama,komedia,rakkaus
Kesto: 112 min
Ohjaaja: Lasse Hallström
Pääosissa: Natalie Dormer,Omid Djalili,Charlie Cox,Heath Ledger,Jeremy Irons,Lena Olin,Oliver Platt,Sienna Miller,Tim McInnerny
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Valmistusvuosi: 2005