Katyn on puolalaisen veteraaniohjaaja Andrej Wajdan melkoisen asenteellinen näkökulma Katynin metsän joukkomurhiin, jotka Neuvostoliiton armeija pani toimeen kesällä 1940. Näissä joukkoteloituksissa henkensä menetti lähes 22 000 puolalaista (suurin osa virkamiehiä, upseereita ja älymystöä), joten ei ole yllättävää, että aihe herättää edelleen voimakkaita tunteita maassa. Historialliseksi kuvaukseksi Wajdan uusin ohjaustyö on kuitenkin valitettavan yksioikoinen kannanotto.
Epäilemättä kyseessä on tarina, joka hänen on täytynyt kertoa. Minun mielestäni se ei ikinä kuitenkaan oikeuta aivan kaikkea.
Lopputuloksen silkkaa voimaa ja tunteiden suurta paloa ei voi kiistää mitenkään. Se on Spielberg-traditiota ja häikäilemättömästi sellaista: lasten rooli on yksinkertaisesti käydä ruudulla näyttäytymässä oikeiden roolihahmojen sijaan pelkkinä hellyyttävinä maskotteina, pahat ovat pahoja ja käyvät vain pahemmiksi, enkelikuorot melkein laulavat ylistyslaulua miehille ja naisille, jotka taipumisen sijaan ennemmin katkeavat sorron ikeessä. Puolalaiset pahantekijät katuvat ja kärsivät, kunnes eivät enää kestä valheessa elämistä. Totuus on ainoa tavoittelemisen arvoinen päämäärä.
Jokseenkin ironisesti elokuva on itsessään melkoinen heijastus kommunistisesta Puolasta. Minkäänlaista tilaa puolueettomuudelle tai monitulkintaisuudelle ei jätetä: olet meidän puolellamme tai meitä vastaan. Luulisi, että he olisivat oppineet jo. Ongelma ei ole oikeastaan siinä, että kahden tulen väliin jäänyt maa pitää molempia valloittajiaan pimeyden voimina, mutta viestin perille moukarointi menee helposti liian pitkälle. Wajda haluaakin esittää jokaisen puolalaisen marttyyrina ja venäläiset ja saksalaiset, tavallisia rivimiehiä myöten, demonisoidaan. Vain aggressiivinen ja naiivi Tadeusz (Antoni Pawlicki) herättää jotenkin ristiriitaisia tunteita puolalaisten leirissä, mutta hänenkin roolinsa on pieni ja epäoleellinen.
Onhan näitä tällaisia siis nähty. Kiinnostavin aspekti ei olekaan siksi puolalaisten jokseenkin tympivä kahden tunnin ajan kestävä kansallisen itsekunnon kohotus vaan se, että tarina kuvataan suurimmaksi osaksi naisten elämän kautta. Tämä näkökulma, siviilien auttamaton epätietoisuus rakkaimpiensa kohtaloista, taistelu totuuden selvittämiseksi ja lopulta sen elossapitämiseksi miehityksen alaisessa Varsovassa, on huomattavasti mielenkiintoisempaa katseltavaa kuin perinteiset vankilakohtaukset. Useammasta löyhästi yhteensolmiutuvasta ihmiskohtalosta muodostuva tarina siirtyykin vasta lopussa vajaan kymmenen minuutin ajaksi itse Katynin metsiin ja lopettaa elokuvan piinaavalla ja hiljentävällä tavalla. Hyvin tuumailtu ratkaisu.
Muuten Katynin katsomisesta nauttii. Näyttelijät ovat suurimmaksi osaksi taitavia, kauniin kaupungin puistot, kadut ja katot on vangittu tyylikkäästi eikä tarina hajoa käsiin useista langoistaan huolimatta. Sopiviin väleihin on ujutettu aitoa dokumenttikuvaa tapahtumapaikoilta, eikä se tunnu ollenkaan väkinäiseltä ratkaisulta.
Katyn ei mullista maailmoja eikä ole välttämättä ihan paras mahdollinen opetuselokuva historiantunnillekaan. Se on kuitenkin lopulta suunnattu, jollei konkreettisesti niin ainakin henkisesti, puolalaisille. Toista maailmansotaa kuvaavien elokuvien ystäville se on kiinnostavaa katseltavaa ja muilleki ihan kelpo välipala, tiivis tietopaketti vähemmän tunnetusta rikoksesta ihmiskuntaa vastaan – kunhan pitää mielessä, että se ajaa vain yhtä päämäärää. Minä suosittelisin olemaan varuillaan näiden elokuvien suhteen.
-
60%
Tiedot
Genret: draama,sota
Kesto: 115 min
Ohjaaja: Andrej Wajda
Pääosissa: Andrzej Chyra,Artur Zmijewski,Maja Ostaszewska
Valmistusmaa: Puola
Valmistusvuosi: 2007