Miami Blues

George Armitagen ohjaama Miami Blues on yllättävän pienelle huomiolle jäänyt mustaa huumoria pursuava pieni veijarielokuva. Elokuva alkaa Frederick J. Frenger Juniorin (Alec Baldwin) vapauduttua vankilasta ja iskeydyttyä aurinkoiseen Miamiin aloittamaan elämäänsä uudestaan puhtaalta pöydältä. Miamissa Frenger iskee ensitöikseen silmänsä Jennifer Jason Leighin esittämään bimboon prostituoituun. Juniorilla on kuitenkin ikävä taipumus jättää jälkeensä ruumiita kaikkialle missä hän käykin. Pian Juniorin jäljillä onkin jo Fred Wardin loistavasti esittämä yksityiselämänsä ongelmissa pyöriskelevä kyttä, jonka poliisilaatan ja aseen Frenger sattui anastamaan.

Elokuvan alkuperäiseksi ohjaajaksi kaavailtiin Jonathan Demmeä, mutta tämä oli jo tarpeeksi sidottuna omiin elokuvaprojekteihinsa. Lopulta elokuvaa päätyi ohjaamaan suhteellisen tuntematon nimi, Roger Corman -koulutuksen saanut George Armitage, jolla ei ohjaamisesta ollut sen suurempia meriittejä ennen tätä elokuvaa.

Miami Blues poikkeaa huomattavasti muusta 1990-luvun alun Hollywood -tuotannosta. Elokuva ei edes pyri olemaan mitenkään moraalisesti korrekti. Tästä osoituksena voidaan pitää vaikka otetta elokuvan kohtauksesta, jossa Frenger ampuu ryöstön yhteydessä ryöstäjää jalkaan, huutaa tämän jälkeen: ”Pysähdy tai ammun!” ja lopuksi ryöstää ryöstäjän. Elokuvassa siis niin poliisit kuin ryöstäjätkin saattavat joutua aivan yhtälailla ryöstetyiksi. Näyttelijöillä on selvästi ollut hauskaa elokuvaa kuvattaessa. Erityisesti Alec Baldwin näyttää nauttineen pääpahiksena olemisesta täysin siemauksin. Myös Fred Ward oli ehdottomasti elementissään elokuvassa. Jennifer Jason Leigh vastaavasti vetää roolinsa suorastaan karmivalla etelänmurteella, eikä pahemmin vakuuta näyttelijänlahjoillaan. Vapautuneet ja särmikkäät näyttelijäsuoritukset ovat ehdottomasti kuitenkin yksi elokuvan kantavista voimista.

Miami Blues on kaikessa särmikkyydessään ja keveydessään piristävä elokuva 1990-luvun alun Hollywoodin massatuotantoon verrattaessa. Tästä huolimatta elokuvalla on puutteensa, eikä sen juoni välillä toimi aivan yhtä hyvin kuin siinä viljellyn huumorin puolesta toivoisi sen toimivan. Elokuva jättää itse asiassa varsin ristiriitaisen mielikuvan itsestään. Kyseessä on hyvällä huumorilla ja särmällä varustettu elokuva, mutta toisaalta elokuvan juoni ei ole muun elokuvan ansaitsemalla tasolla. Hyvät näyttelijäsuoritukset ja särmikkyys riittävät kuitenkin tuomaan elokuvan selvästi keskitason yläpuolelle.