Broken Flowers

Jim Jarmuschin, yhden aikamme kiinnostavimmista ohjaajista, uusin työ on minimalistinen tiematka ympäri Amerikan sisämaata, ja yhden miehen sisintä. Cannesissa juhlitun elokuvan valttina on sen loistavat näyttelijät, hieno ja moniulotteinen käsikirjoitus ja upea soundtrack.

Bill Murray on Don, entinen Don Juan joka on aikoja sitten jäänyt sivuun omassa elämässään. Mies on täysin sulkeutunut itseensä, ja hänen ainoa varsinainen ystävänsä on naapurissa asuva, dekkarin urasta haaveileva Winston. Yllättäen Don saa nimettömän kirjeen painettuna vaaleanpunaiselle paperille. Kirjeessa kerrotaan että hänelle syntyi noin 19 vuotta sitten poika joka nyt etsii isäänsä. Donin omatunnon ja järjen äänenä toimiva Winston (Jeffrey Wright) patistaa miehen matkalle tutkimaan tapausta ja tapaamaan tämän entisiä heiloja, ja selvittämään tämä mysteeri hänen pojastaan.

Näennäisesti yksinkertaisesta, ja ehkä hieman laimeasta, lähtökohdasta alkava Broken Flowers kehittyy hitaasti, mutta varmasti elokuvan kuluessa syvääluotavaksi ja kauniiksi tutkielmaksi tyhjän miehen maailmaan. Don aloittaa matkansa elokuvan alussa täysin unessa, hän matkaa läpi loppuelämänsä yksin, antaen klassisen musiikin ja vanhojen elokuvien täyttää osittain sen tyhjiön mitä hän ei itsekkään pysty selittämään. Jarmuschin tapa kuvata maailmaa melkein eleettömästi, mutta samalla täysin elävästi, on joka kerta silmiä avaavan huikaisevaa ja jaksaa muistuttaa joka kerta elokuvakerronan voimasta. Jarmuschin elokuvissa maailma liikkuu eteenpäin hitaasti ja ajattomasti. Sillä ei ole kiire mihinkään, se ei turhia hätäile, ja silti se aina pitää meidät, katsojat, otteessaan tarinassaan jota kertoo. Donin tarina on selvästi hitaasti sikiävä ja ajoittain jopa turhalta tuntuvan pitkä. Mutta se on Jarmuschin tarkoituskin, meidän, kuten Doninkin, on tunnettava olomme väsyneiksi ajoittain, kysyttävä itseltämme onko matka sen arvoinen? Pystymme niin Jarmuschin kerronan avulla, kuin myös Murrayn upean roolisuorituksen avittamana, pääsemään sisälle Donin päähän ja tämän katkeraan ajatusmaailmaan jossa voimme itse pohtia onko kirjeen kirjoittajan löytäminen todellakin niin tärkeää?

Broken Flowersin näyttelijäsuoritukset ovat kautta linjan hienoja. Murray jatkaa uskomatonta voittokulkuaan hienosti Donin roolissa. Eleetöntä kipua ylitsevuotava Don on takuuvarmaa Murrayta, aina lakonisesta huumorista herkkiin kohtauksiin jossa mies joutuu kasvotusten menneisyytensä kanssa. Murray osaa muutamilla eleillä tuoda esille tuhat eri asiaa mikä vaatisi useimmilta näyttelijöiltä montakin repliikkiä. Eivätkä hänen vastanäyttelijänsäkkään jää varjoon. Frances Conroy tekee koskettavan ja varmasti muistettavan roolin nurkkaan ahdistettuna Dorana, Sharon Stone pääsee irroittelemaan punaniska-lähiössä asuvana yksinhuoltajana jonka tytär (pahamaineisesti nimetty Lolita) kirvoittaa useammatkin naurut mustan huumorin ystäviltä. Jessica Lange on sopivan kajahtanut eläintulkki Carmenin roolissa ja rikollisen vähälle huomiolle jätetty Tilda Swinton tuo pieneen kolmen minuutin kohtaukseensa paloa ja tragediaa useammankin suorituksen edestä. Vaikka hänen aikansa ruudulla on pienin, jää se ehkä parhaiten kytemään pään sisälle elokuvan päätyttyä.

Musiikillisesti on Jarmusch samassa luokassa kuin auteur-sukulaissielu Quentin Tarantino. Molemien miesten erehtymätön musiikkimaku sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen kuin nyrkki silmään. Etiopialaisen musiikin ja muutaman tunnetummankin artistin siivittämänä elokuva ei ajoittain tarvitse edes dialogia pystyäkseen soljumaan eteenpäin. Yhdessä vakuuttavan, mutta silti huomaamattoman, kuvauksen avittamana elokuva luo todellisen matkaamisen illuusion jossa katsoja on kuin kärpänen katossa. Tarkkaillen Donin matkaa ihmisyyden ja menneisyyden keskelle.

Broken Flowers on virkistävää marginaali viihdettä jokaiselle joka kaipaa vaihtelua valmiiksipureskellulta draamalta. Se tarjoaa erillaisen matkan menetettyjen mahdollisuuksien, päätösten ja tekojen maailmaan ja antaa jokaisen tehdä itse päätöksensä siitä, oliko sillä kaikella loppujen lopuksi mitään merkitystä. Minulle sillä oli.

Yhteenveto:
Pienin elein rakennettua tarinankerrontaa pienelle yleisölle. Bill Murray jatkaa voittokulkuaan uudella upealla roolisuorituksella.