Arabian Lawrence

David Lean oli legendaarinen brittiohjaaja, joka onnistui luomaan pitkän uransa aikana monia suurelokuvia. Näistä tunnetuimpia ovat ainakin Kwai Joen Silta, Tohtori Zhivago sekä tässä arvosteltava Arabian Lawrence. Lean kuoli vuonna 1991, 83-vuotiaana vanhana maestrona, joka tultaisiin aina muistamaan elokuvataiteen suurena pioneerina.

Arabian Lawrence, alkuperäisnimeltään Lawrence of Arabia perustuu elokuvan päähahmon, T. E. Lawrencen eräänlaiseen omaelämänkertaan, jota ohjaaja David Lean luonnollisesti on hieman romantisoinut. Arabian Lawrence kuuluu Leanin uran myöhempään tuotantoon, eeppisiin historiapainotteisiin elouviin. Ohjaaja tuli jo aiemmin tunnetuksi arkisimmista draamoista, mutta siirtyi tällaisten suurelokuvien pariin myöhemmin, ehkäpä kiitos tästä tulisi suoda Sam Spiegelille, joka on tuottanut Leanin kaksi ensimmäistä romantiikkaa tihkuvaa seikkailuelokuvaa, Kwai Joen Sillan, josta Leanin tyylisuunnanvaihdon sai alkunsa, sekä Arabian Lawrencen, elokuvan jonka itse noteeraan ohjaajan suurimmaksi aikaansaannokseksi.

Arabian Lawrence kertoo englantilaisen upseerin, T.E. Lawrencen tarinan. Tämä kokee uskomattomia seikkailuja arabien kanssa aavikoilla, taistellen sielunveljiensä vapaudesta, sekä itsenäisyydestä. Lawrence johti beduiineja sotaan turkkilaisia vastaan, kuitenkin tietäen, Englannin tahtovan Arabian itselleen sodan jälkeen. Nuorehko upseeri joutuu miettimään omaa uskollisuuttaan. Valitseeko tämän isänmaansa, vaiko intohimon kohteensa, aavikon.
Lawrence on mielenkiintoinen persoona. Hän on itserakas, hienostunut britti, romantikko, joka on rakastunut kauniiseen aavikkoon, arabiheimojen kiroukseen. Lawrencea pyöritellään narsismin ansiosta moneen suuntaan, imartelu saa miehen pään pyörälle. Tarinan edetessä ja Lawrencen maineen kiiriessä entistä laajemmalle tämän ego alkaa nousemaan liian suureksi, eikä britin ennen niin terävä äly tunnu pysyvän melskeessä mukana. Lawrence alkaa pian vihaamaan aavikkoa, silti rakastaen sitä, ja suosiotaan ylitse muiden.
Elokuvan juoni on mainio, tositapahtumiin perustuva kuvaus miehestä, jonka suuruus voi rappeutua itserakkauden takia. Se on kertomus ahdistuneesta nuorukaisesta, joka löytää aavikolta jotain, mitä ei muualta pystynyt saamaan, mielenrauhan. Tämä kuitenkin hupenee suurten tragedioiden myötä, suurimpana näistä Lawrencen itsensä muuttuminen sellaiseksi, mitä tämä inhosi, raakalaiseksi.

Näyttelijäsuoritukset ovat kerrassaan huikeita. Peter O’Toole, joka tuli tunnetuksi Shakespeare-näyttelijänä Lawrencen roolissa vetää yhden kaikkien aikojen hienoimmista suorituksista miehenä, joka tuntuu olevan lähes katkera ihonvärillensä. Lawrence on naisellinen, hienostunut sekä jokseenkin omahyväinen, O’Toole onnistuu taltioimaan tämän täydellisesti.
Leanin vakiokaartiin kuuluva konkari Alec Guinness esittää arabiprinssi Feisalia, miestä joka inspiroi Lawrencea lähtemään seikkailulleen. Guinnesskin onnistuu roolissaan kerrassaam upeasti. Ylpeä, viisas arabi on loistava rooli brittiläiselle megatähdelle, joka myöhemmin tultaisiin muistamaan parhaiten väkevästä suorituksestaan Obi-Wan Kenobina alkuperäisessä Star Wars -trilogiassa. Tämä on sääli, sillä miehellä oli kerrassaan loistava ura mitä erikoisimmilla rooleilla, eikä tällaista näyttelijää tulisi muistaa yhden onnistuneen suorituksen ansiosta.
Poikkeuksellisen pitkän uran omaava Anthony Quinn esittää koppavaa arabijohtajaa, Auda abu Tayiaa. Tämä, kuten lähes jokainen elokuvan näyttelijöistä onnistuu kerrassaan upeasti suorituksessaan. Auda johtaa arabiheimoa, joka aluksi tekee töitä turkkilaisille rahan perässä, mutta myöhemmin vaihtaa puolia edelleen kullan kiilto silmissään. Loppua kohden arabi alkaa ymmärtämään yhteisen kansan kunnian, ja kasvaa ihmisenä, sekä hahmona, eikä Quinn todellakaan säästele lahjojaan tämän kaptivoimisessa.
Viimeisenä mainitsemisen arvoisena suorituksena hehkutettakoon Omar Sharifia, miestä, jonka uralla on ollut muutama todella upea suoritus, joista tämä on ehdottomasti yksi. Sharif esittää Sherif Alia, prinssi Feisalin ylintä alamaista, joka rakastaa Lawrencea ja kunnioittaa tätä yli kaiken. Hän toimii Lawrencen oikeana kätenä läpi tulen ja tappuran, uuvuttavan aavikon sekä verenvuodatuksen. Sherif Ali on ylpeä mies, joka kuitenkin omaa järkevän luonteen. Hän epäilee aluksi Lawrencea, mutta huomatessaan hänet erikoiseksi alkaa lähes palvoa tätä. Sherif Alin on hahmona kaikista koskettavin elokuvassa. Tämän usko brittiupseeriin on todella kaunista katseltavaa, ja uskon raunioituminen surullisen haikeaa.
Arabian Lawrencessa on muitakin onnistuneita suorituksia, mutta osa pienemmistä sivuosista on heikkoa katseltavaa. Tämä johtunee siitä, etteivät kaikki elokuvan hahmot välttämättä ole oikeita näyttelijöitä, vaan sopivaksi todettuja arabeja. Tämä ei häiritse paljoakaan, ainoastaan muutaman kerran tuhottoman pitkän elokuvan aikana nämä vähemmän laadukkaat näyttelijät pistävät silmään.

Arabian Lawrence on silmiä hivelevän kaunis. Aavikko on osattu kuvata todella upeasti jykeväksi luomakunnan taideteokseksi. Kuvaajana toimi jo edesmennyt konkari Freddie Young, jonka kokemus näkyy lopputuloksesta. Kuvakulmat ovat ihanan vanhanaikaiset, filmiä ei olla onneksi napsittu liikaa, kuten nykyään jokaisessa toimintakohtauksessa on tapana tehdä. Mitään ei koskaan näytetä selkeästi. Onneksi vanhat elokuvat omaavat klassisemman tyylin lähestyä katsojia. Tätä minä rakastan, tätä kaikkien tulisi rakastaa.

Elokuvan musiikit ovat onnistuneita, yhdistäen klassisen sävellyksen itämaiseen musiikkiin. Arabian Lawrencen musiikit ovat olennaisia David Leanin nähdessä elokuvan oopperamaisena teoksena. Elokuvassa tulee alkusoitto, väliaika musiikkeineen sekä kaunis loppusoitto. Alku- ja loppusoiton aikana ruutu on pimeä, itse musiikki valmistelee katsojan unohtumattomaan elämykseen.

Lopputulokseen. Itse rakastan Leanin mestariteosta. Se yhdistää saumattomasti aikansa suurimmat näyttelijäsuoritukset, uskomattoman kauniin kuvauksen, joka tehostaa visuaalista loistoa, kauniit musiikit sekä romanttisen juonen, seikkailun kaukaisissa maissa, kunnian ja intohimon, ylpeyden ja narsismin, epiikan ja totuuden. Arabian Lawrence on yli 40 vuotta vanha elokuva. Siltikään tämä ei ole vanhentunut kuten monet ikäisensä teokset. Arabian Lawrence on kuin viini, se vain paranee vanhetessaan.
Elokuva kuitenkin kestää lähestulkoon massiiviset neljä tuntia, joka voi olla joillekin katsojille liikaa. Tylsyys voi vallata katsojan mielen, ellei tällainen kerronnallinen mestariteos kiinnosta. Jos toiminta on intohimo, elokuva ei anna paljoa, mutta jos taide, romantiikka, sekä kauneus ylipäänsä on lähellä sydäntä, on Arabian Lawrence elokuva ja elämys vailla vertaa.