Amores perros

Ilmaisliputkun sain ja ne oli “pakko” käyttää, niin täytyihän minun mennä tyttöystäväni kanssa katsomaan jokin elokuva. “Valinnanvaraa” ei juurikaan ollut joten päätimme mennä katsomaan meksikolaista ja hyväksi kehuttua elokuvaa nimeltä Amores perros, joka kai(?) tarkoittaa rakkaudesta koiriin tai ainakin jotakin sinne päin.

Amores Perrosin näyttelijät ovat kaikki meksikolaisia ja he tuovat mainiota lisämaustetta ylipäätäänkin elokuvanautintoon ainakin niille, jotka alkavat olla jo kyllästyneitä amerikkalaisiiin näyttelijöihin. Ap:ssa näyttelijät ovat hyviä. Miesnäyttelijät, varsinkin nuoremmat, ovat machoilevia, herkkiä ja aidon tuntuisia. Naisnäyttelijät puolestaan ovat rooleissaan alistuvia, mutta myös dominoivia henkilöitä. Ainakin minusta tuntuu, että tämä on tyypillistä meksikolaisissa elokuvissa. Voin tietenkin olla väärässäkin.

Juoni onkin sitten elokuvassa monimutkainen. Sitä on todella vaikea selittää, enkä edes yritä sitä. Sanonpa vain, että juonessa muutaman henkilön “tarina” kietoutuu yhteen tavalla tai toisella. Toisessa tapauksessa löyhemmin, toisessa tiukemmin. Lisäksi jokaisen päähenkilön tarinassa on mukana koira tai koiria, joka tuo mukanaan mielenkiintoisen lisän.

Amores Perros on hyvä elokuva: loppujen lopuksi, sillä en aluksi pitänyt siitä, koska tarina soljui eteenpäin niin hurjalla vauhdilla, etten pysynyt mukana. Mutta sitten tarinankerronta hidastui ja minäkin pääsin nauttimaan elokuvasta. Se tarttui ja vei sitten mukanaan ja kun elokuva oli ohi huomasin, että elokuva oli kestänyt kolmisen tuntia. No anyway, suosittelen tätä elokuvaa. Menkää katsomaan se.