Uman listalla on jäljellä vielä Budd, Elle ja Bill. Ykkösosan kaltaiseen väkivaltakimaraan ei onneksi sorruta. Vol 2 on enemmän tyylittelyä ja tarinaa kuin toimintaa, ja hyvä niin. Vaikka vastaamattomia kysymyksiä on elokuvan jälkeenkin hirmuinen määrä, syventää QT hahmojaan aivan eri tavalla kuin ykkösessä. Tarantino perustelee hahmojen ratkaisuja, ja muokkaa... Lue lisää
Isabel Coixetin ohjaama ja käsikirjoittama Elämäni ilman minua on uskomattoman tunteikas ja toimiva paketti. Se on varsinainen tunnepommi, joka iskee syvälle sydämeen ja sieluun. Se antaa uudenlaisen, hyvin läheisen kuvan niin kliseisestä aiheesta kuin varman kuoleman odotuksesta. Oikeastaan se hakkaa aiemmat tälläiset tarinat 100-0 ja saa katsojan tunnekuohun partaalle... Lue lisää
Sekä hyviä että huonoja elokuvia ohjannut Richard Linklater on onnistunut luomaan yhden hauskimmista komedioista pitkiin aikoihin. Kyseessä on hervoton rokkipätkä, School of Rock . Elokuva säteilee hyvää tunnelmaa ja salskean railakasta meininkiä, ja tästä saamme kiittää energisen hektistä komediatähteä, Jack Blackia. School of Rock on tarina luuserista nimeltä Dewey... Lue lisää
Lars Von Trierin kirjoittama, ohjaama ja kuvaama keskivertokatsojan sietokyvyn äärimmilleen venyttävä, lavasteiltaan minimalistinen, tarinaltaan monivivahteinen, koskettava ja pessimistinen Dogville on kiistatta 2000-luvun parhaita elokuvia. Von Trier hämmentää, yllättää ja koskettaa, ja taatusti ainutlaatuisella tyylillä. Trierin edellinen teos, hypnoottinen Dancer in the Dark toi esille ohjaajan pessimistisen näkemyksen sekä ihmiskuntaa... Lue lisää
Onpa kivaa katsoa taas kerran Pohjoismaalaisia elokuvia. Tällä kertaa vuorossa oli tanskalais-ruotsalainen Midsommer, joka onnistui pitämään katsojansa alusta loppuun kynsissään kuin saalista saanut kotka. Nyt katsojaa ei viedäkään sateiseen tai likaiseen kaupunkiin, vaan kaikkien suomalaistenkin rakastamaan maisemaan: veden äärelle metsään. Havupuissa ei tällä hetkellä pelkkä tuuli humise, kun Kristian... Lue lisää
Kaukana ovat ne John Woon menestyksen päivät, kun mies teki vielä hyviä, ellei peräti loistavia elokuvia. Mm. Killerin ja Hard Boiledin ohjannutta Woota on arvostettu ohjaajien kastissa melko korkealle. Kunnia on kuitenkin katoavaista ja mieheltä ei ole tullut ainuttakaan kunnollista elokuvaa viime vuosina sitten Mission: Impossible II:n jälkeen. Vuonna... Lue lisää
Vuonna 1969 tehtyyn Michael Caineen filmiin perustuva remake, Italian Job, on erittäin viihdyttävää katseltavaa. Neuvottelijan ja Fridayn ohjaaja F. Gary Gray loi Italian Jobista hyvän näyttelijäkaartinsa avulla toimivan ja kiiltokuvamaisen elokuvan, jossa väkivallalla ei niin paljon loppujen lopuksi mässäillä. Italian Job onkin kuin vastaus Steven Soderberghin samantapaiselle Ocean’s Elevenille... Lue lisää
Ohjaaja Mark Hermanin tuorein tekele, Hope Springs, on suoraan sanottuna aikamoista tuubaa kohtuullisista näyttelijäsuorituksista huolimatta. Kuin ihmeen kaupalla elokuvan käsikirjoittajanakin toiminut Herman on saanut elokuvaansa mukaan ihmeen nimekkään trion: rakkauskomedioihin erikoistuneen Colin Firthin (Rakkautta vain, Bridget Jones), enkelinkasvoisen Heather Grahamin (From Hell, Austin Powers) ja Minnie Driverin (Good Will... Lue lisää
John Grishamin kirjoista on ennenkin tehty mielenkiintoisia elokuvia. Näiksi voidaan hyvällä omallatunnolla laskea mm. Firma, Pelikaanimuistio ja On aika tappaa -elokuvat. Tällä kertaa kuitenkin lähinnä tv-sarjojen ja flopanneen elokuvan, Kiss The Girls, ohjaajalle, Gary Flederille annettiin mahdollisuus parantaa mainettaan. Siinä hän myös onnistuu mainion ja toimivan juonen sekä erinomaisen... Lue lisää
Niin. Osataan sitä Ruotsissakin elokuvia tehdä. Tästä hyvänä todisteena on vuonna 2003 valmistunut Pahuus (Ondskan), joka on tehty Jan Guilloun romaanin pohjalta. Mikael Håfström on tehnyt elokuvasta mielenkiintoisen ja hyvin koossa pysyvän paketin, joka naulitsee katsojansa kotisohvaan kiinni miltei aina loppuminuuteille saakka. Pahuus onkin pahuksen hyvä leffa, jota kelpaa... Lue lisää
