Leijat Helsingin yllä

Kjell Westö on kumma jätkä. Kirjoissaan hän pystyy kertomaan tarinaa niin hienosti, että hänen romaaniensa lukeminen on ainutlaatuinen kokemus. Kaikki Westötä lukeneet tietävät sen.

Kirjassa Leijat Helsingin yllä kerrotaan perhedraamaa Helsingissä asuvasta suomenruotsalaisesta Bexarin perheestä, sen jäsenten mielen mutkista ja elämästä. Kirja on sen takia erityisen hyvä ja mukaansatempaava, että siinä kaikki kolmesataa sivua ovat todellakin tarinalle ensiosaisen tärkeitä.

Hyvin kirjoitettu kirja on kamala lähtökohta elokuvantekijälle. Siitä kun ei saisi karsia mitään, vaikka niin onkin elokuvanteon realiteetit tuntien tehtävä. Leijat Helsingin yllä -teoksessa on vielä omat ongelmansa johtuen sen kuvailemasta ajasta. Isossa maailmassa ei ole mikään ongelma pukea kokonaista kaupunginosaa 1960-lukuun elokuvan tähden, mutta Suomessa ei sellaiseen ole varaa. Siksi elokuvassa maisemat eivät kovin tiuhaan vaihdu eikä kirjan tapahtumaseudulta, Munkkiniemestä, näytetä juuri mitään tunnistettavaa. Ja koska elokuvan staattisuus on aivan eri sfääreissä kuin itse kirjan, elokuvan kiinnostavuus laskee.

Paavo Kerosuo onnistuu loistavasti pääosassa esittäen epävarmaa perheen kuopusta, josta ei tulisi koskaan tulemaan yksikseen mitään suurta. Pekka Streng ja P-P Petelius selviävät niinikään hyvin tärkeistä rooleistaan. Juuri hyvä näyttelytyö pelastaa tässä elokuvassa paljon. Samaan hengenvetoon pitää vielä kehua elokuvan ääniraitaa, johon on sämplätty sointuva kokonaisuus pieniä hittejä 60-luvulta 1990-luvulle.

Leijat Helsingin yllä -dvd:n ostaminen oli sekä fiksu teko että kulttuuriteko, tukien sitä aina peräänkuuluttamaani hyvää suomalaista elokuvaa. Suosittelen !