Itämeren arvoitus

Suomalaisiakin varmasti kiinnostava elokuva, Itämeren arvoitus, on saksalaisten oma versio Itämeren suurimmasta katastrofista, autolautta Estonian uppoamisesta. Elokuva perustuu osittain tositapahtumiin, mutta on silti pääosin fiktiivisesti kirjoitettu. Tosin elokuvan käsikirjoitusta tehnyt Henning Witte on maininnut elokuvan olevan 70% totta, mutta tähän en ainakaan henkilökohtaisesti usko. 70% olisi jo tälläiseen elokuvaan aivan liikaa ja elokuva tuntuukin jotenkin hämärästi viittaavaan saksalaisen toimittajan Jutta Raben tutkimuksiin, jossa hän väitti Estonian uppoamisen syinä olleen pommiattentaatin. Tosin tämä ei ole mitenkään sattumaa, sillä Raben jatkaa ristiretkeään oman totuutensa esille tuomiseen tällä kertaa tällä elokuvalla, jossa hän on yksi tuottajista. Jokainen voi tietenkin miettiä ihan itsekseen, mikä on totta ja mikä ei, mutta tätä elokuvaa ei voida minään totuunena pitää: löyhästi se menee jonkinlaisena tutkiskelevana terapeuttisena elokuva, mutta ainakin allekirjoittaneen mielestä koko elokuva on tapahtuman traagisuudesta huolimatta viihdettä.

Näyttelijät ovat Itämeren arvoituksessa aika hyviä. Vaikka dialogi kompastelee ja on parhaimmillaankin kökköä, niin ainakin muutamassa näyttelijässä on hieman särmää. Tosin pääroolissa oleva, naistoimittaja Julia Reuteria näyttelevä Greta Scacchi on elokuvan eteenpäinviejä, jota kamera orjallisesti seuraa paikasta A paikkaan B. Sen sijaan veteraani Donald Sutherlandilla on pientä yritystä ja Dieter Laserin suoritus elokuvan syväkurkkuna on jo elokuvan parasta antia. Pekkaa pahemmaksi ei myöskään jää Thure Riefestein "pahuuden" välikätenä ja Jurgen Prochnowissakin on välillä sitä jotakin, jonka takia elokuvaa jaksaa jopa katsella. Tosin syyt tähän jaksamiseen lienevät kuitenkin muualla, sillä Estonian turma kiinnostaa yhä: olipa siihen esitetyt syyt miten fiktiivisiä tahansa.

Ellei sitten elokuvan aihetta oteta huomioon, niin katsoja voi hyvinkin nopeasti todeta katsovansa hyvinkin karua jännityselokuvaa, jonka juoni pyörii odotetusti valtavan salaliiton ympärillä ja johon vastaukset löytyvät odotetusti erittäin helposti. Pohjois-Eurooppakin tuntuu olevan pieni paikka, sillä siinä missä television Raidissa tärkeä nauha löytyy laitapuolen kulkijalta, niin Itämeren arvoituksessa tärkeät nauhat löytyvät satunnaiselta ukolta, joka sattuu kuuntelemaan isojen kihojen puheita. Joopa joo. "Onneksi" sentään elokuvassa muistetaan vielä ampua pari ihmistä, että saadaan vähän lisää dramatiikkaa tähän totuuteen, jota Itämeren arvoitus tarjoilee. Tokkopa tämäkään elokuva olisi Suomeen asti tullut ilman sitä suunnatonta kiinnostusta, mikä turmaan edelleen meillä on. Muuten tämä elokuva on kuin harsomaista usvaa, jonka köyhän annin ja suoraan sanoen paskan dialogin vuoksi harhailevat näyttelijät ovat kuin pahaa unta. Ei enää tälläistä.