Midsommer

Onpa kivaa katsoa taas kerran Pohjoismaalaisia elokuvia. Tällä kertaa vuorossa oli tanskalais-ruotsalainen Midsommer, joka onnistui pitämään katsojansa alusta loppuun kynsissään kuin saalista saanut kotka. Nyt katsojaa ei viedäkään sateiseen tai likaiseen kaupunkiin, vaan kaikkien suomalaistenkin rakastamaan maisemaan: veden äärelle metsään. Havupuissa ei tällä hetkellä pelkkä tuuli humise, kun Kristian Lethin näyttelemä Christian saa kokea yliluonnollisia asioita miltei heti pikkusiskonsa tragedisen itsemurhan jälkeen.

Muutenkin koko elokuva on uhrattu Christianin ja tämän kaveripiirin ympärille. Elokuva tarjoaakin eritoten tunnelmaa: tunnelmallisessa kesähuvilassa pelien ja juhannuksen juhlinnan keskeltä on helppo erottaa piinaavaan ahdistunut tunnelma. Edes paljasta pintaa näyttävät ja eroottissävyiset kohtaukset tee elokuvaa sen kummemmin helpommaksi katsoa, sillä elokuvan pelottavuus perustuu enemmänkin yksinkertaisiin, lähes huomaamattomiin asioihin. Musiikki soi juuri oikeissa paikoissa, varjo vilahtaa nopeasti kameran edestä ja katsojaa piinaava odotus odotuttaa vain lopussa olevaa kliimaksiaan tavalla, josta ainakin ohjaaja Carsten Myllerup voisi olla ylpeä. Katsojakin vain janoaa lisää tapahtumia, vaikka niitäkin näytetään perin säästeliäästi. Silti sitä jotain jaksaa vain odottaa, sillä juonta on kerrankin aika vaikea arvata.

Elokuvan näyttelijätkin onnistuvat kummallisen pienistä rooleistaan huolimatta hyvin. Pääroolissa olevasta Kristian Lethistä ei tosin ole otettu sitä kaikkea potentiaalia irti, mitä hänestä voisi saada. Lethin näyttelemän Christian onkin yllättävän tyyni ja laskelmallinen hahmo, jota loppujen lopuksi oman pikkusiskon itsemurha ei ole kovinkaan paljon saanut tolaltaan. Naispääosissa oleva Laura Christensen puolestaan keskittyy näyttämään niitä muita avujaan, vaikkakin loppua kohti hänenkin roolinsa syvenee hiukan paremmaksi. Statistin rooliin jää myös Julie Olgaardin näyttelemä Anja ja tämän pakollinen idiootti-poikaystävä Mark, jota näyttelee Jon Lange. Merkillisen vähän on myös laskettu Nicolai Jandorf Klokin varaan, joka näyttelee Christianin parasta ystävää, Jannickia. Varsinaista ihastusta Christianille puolestaan tarjoaa maalaiskaupan kassaa näyttelevä Tuva Novotny, jonka rooli tosin jää melko latteaksi tapahtumien pyöriessä Lethin hahmon, Christianin, ympärillä.

Midsommer on todellakin erittäin piristävä elokuva kauhu/draama-elokuvien genreen, jossa varsinaisista laadukkaista elokuvista saa harvoin nauttia. Mikään napakymppi Midsommer ei kuitenkaan ole, mutta kyllä se silti useamman katselukerran kestää. Jotenkin vain pohjoisten havumetsien taika, ahdistava, lähes maahan painava pimeys ja kauniina kimalteleva järvi saavat mielikuvituksen kenties teilläkin laukkaamaan seuraavan kerran mökillänne vieraillessa. Kun näin hyvä tarina naksahtaa näinkin hyvin paikoilleen on lopputulos kaikkea muuta kuin huono: itse asiassa elokuvaa voi kyseisen genren ystäville hyvällä omalla tunnolla suositella lämpimästi.