Innovatiivisen tai edes painotuksiltaan omaehtoisen teoksen pahin vihollinen on kaiken päälaellaan kääntävä jatko-osa. Varman päälle laskelmoitua rahastustekelettä pelolla odotelleet olivatkin enemmän kuin innoissaan, kun Bourne Supremacy paljastautui pari vuotta sitten mainioksi toimintaelokuvaksi, jossa päähahmo muuttui entistä kylmemmäksi ja monitasoisemmaksi. Vallankumous ei syönytkään lapsiaan, vaan tuotti nykyään kovin harvoin nähtävän... Lue lisää
Auteur-teoria jakaantui aikoinaan kahteen koulukuntaan, kun osa kriitikoista asetti enemmän painoarvoa mise-en-scenelle ja osa temaattiselle jatkuvuudelle. Valtaosa taiteenlajin suurista mestareista sopii molempiin lokeroihin, niin myös urbaania eristäytymistä yöllisen ekspressionismin ja toimintaelokuvan(!) keinoin tutkiva yhdysvaltalainen Michael Mann. Ohjaajan uusin elokuva Miami Vice on looginen mutta analyyttisessä dissonanssissaan häkellyttävän suuri askel... Lue lisää
Markus Selin on ymmärrettävistä syistä demonisoitu useissa suomalaisissa elokuvapiireissä, sillä imagopleksien ja poninhännän välistä ei monien mielestä löydy mitään muuta kuin rahanahneutta ja amerikkalaisen toimintaelokuvan ihailua. Suomen Bruckheimerin tuottama Paha maa olikin monille suuri positiivinen yllätys ja puun takaa kimppuun päässyt laatuelokuva, ensimmäinen merkki valosta Solarfilmsin mustissa uumenissa. Erityisesti... Lue lisää
Oscarit 2007
Artikkelit 26.2.2007 0
Vuosittain järjestettävä Oscar-gaala on nykyään suhteettoman dominoivan otteen Yhdysvaltain elokuvateollisuudesta saanut aikansaelänyt ja sisäänpäinlämpiävä höpöhöpögaala, jonka palkintojen arvokkuutta vähentävät ainakin jatkuvat puheet lahjonnasta ja sisäpiirin sopimuksista sekä raskas painotus suuren yleisön aivottomiin popkornielokuviin. Palkittavista äänestävä akatemia suosii etenkin melodramaattisia ja mahtipontisia suurmieselokuvia, musikaaleja ja imeliä rags-to-riches -moraliteettidraamoja. Ilman palkintoa... Lue lisää
Mrs. Dalloway said she would buy the flowers herself. Virginia Woolfin valtavan hienon romaanin ensimmäinen lause määrittelee koko kirjan: Kyseessä on (feministinen) tuokiokuva naisesta, joka tarkastelee itsetietoisesti omia tekojaan ja ajatuksiaan. Woolf rakentaa hieman James Joycen tavoin yhdestä päivästä Clarissa Dallowayn elämässä ikkunan hahmon, sukupuolen ja ihmisyyden sisimpään. Klassikkoromaania... Lue lisää
Omaperäisten teosten matkiminen on siitä pulmallista, että muualta kopioitu teos on harvemmin itse enää kovin omaperäinen. Poikkeus löytyy Yhdysvaltojen ulkopuolelta, sillä kun rahan haistaneet jenkkitekijät kuvasivat paniikissa omia LA-tarinoitaan, siirsi Guy Ritchie rikostarinan tapahtumat Lontooseen ja antoi niille oman persoonallisen ja kulttuuriin sidotun leimansa. Juurikin tästä syystä Lock, Stock... Lue lisää
Jännityksen mestariksi kanonisoitu Alfred Hitchcock ei pitkästä urastaan huolimatta koskaan kyennyt nousemaan ranskalaisen kollegansa Henri-Georges Clouzot’n tasolle. Clouzot’n luomiskauden huippu oli lyhyt mutta sitäkin laadukkaampi, kahden vuoden sisällä syntyi kaksi jännityselokuvan perusteosta, mestarilliset Les Diaboliques (1955) ja Le Salaire de la peur (1953). Clouzot kärsi terveysongelmista eikä koskaan toipunut... Lue lisää
Sense and Sensibility is, if anything, a multilayered film, but not in the conventional meaning of the word. This is not about such mundane and obvious topics as feminism, forbidden love or strict classes in society, apart from the simple surface level. It is about virginity, self-referentialism and can... Lue lisää
Fahrenheit 451 ei ehkä ole Francois Truffaut’n paras elokuva, mutta teemaltaan se on kuitenkin uuden aallon romantikon tärkeimpiä ja ajankohtaisimpia tuotoksia. Elämmehän yhteiskunnassa jossa valtaapitävien ei tarvitse alentua Orwellin tai Bradburyn kuvailemiin fasistisiin ylilyönteihin, sillä ihmiset tyhmentävät itsensä vapaaehtoisesti. Vallalla on kissfm-sukupolven ja sen ylipapittaren Paris Hiltonin mentaliteetti: "bailaa,... Lue lisää
Paperilla Kissing Jessica Stein kuulostaa lähes täydelliseltä: Woody Allenin kultakauden hengessä aikuisille tehty rakkaustarina, jonka päähenkilöt ovat neuroottisia NYC-intellektuelleja, kirjallisuuteen friikahtaneita (Eliotia ja Rilkea lainaavia), punaviinia siemailevia taiteilijoita. Ääniraita koostuu lähinnä jazzista, tekijätiimi huokuu tuoreutta ja aiheena on homorakkaus, josta on tehty aivan liian vähän hyviä elokuvia. Elokuva on... Lue lisää