Captain America: The First Avenger

Arvostelu on valitettavasti tehty 3D-versiosta, joka ei tuonut elokuvalle mitään lisäarvoa (taaskaan).

Kapteeni Amerikka (eng. Captain America) on yksi Marvel-kustantamon vanhimmista ja tunnetuimmista sarjakuvahahmoista. Tämä Joe Simonin ja Jack Kirbyn luoma hahmo taisteli toisessa maailmansodassa saksalaisia vastaan ja myöhemmissä sarjakuvissa hänet herätettiin henkiin milloin mistäkin. Tässä tapauksessa Marvel käy Paramountin tuottamana hieman perinteisenpään tarinaan kiinni ja turauttaa ulos hyvinkin keskinkertaisen toimintaseikkailun, Captain America: The First Avenger, joka alkaa jo jossain vaiheessa hieman pänniä. Okei, Kapteeni Amerikka ei ole koskaan ollut suosikkini Marvelin sarjakuvahahmoista, mutta jotain tolkkua tähänkin elokuvaan olisi voinut toivoa. Nyt hieno hyvis-pahis-teema on hajautettu räjähdyksiin ja nyrkkitappeluihin, jotka jatkuvat minuutista toiseen samalla kun Kapteeni Amerikan ryhmä ampuu loppumattomilla lippailla säde-aseita käyttäviä Hydran agentteja. Toisaalta jos asiaa järjellä ajattelee, niin sitähän Kapteeni Amerikka on sarjakuvienkin puolella tarjoillut, joten siinä mielessä tarjoilu on aivan sama.

Mikäli Kapteeni Amerikan syntytarina ei ole vielä tuttu, niin on syytä kertoa siitä muutama sananen. Steve Rogers on tässä elokuvassa pienikokoinen ja sairas pikkukaveri, joka haluaa ottaa turpaansa jokaisen nurkan takana. Samalla Rogersia vetää halu päästä rintamalle, mutta pakit tulevat joka suhteessa. Viimein ratkaisu löytyy tohtori Abraham Erskinen ruiskusta, joka ruiskuttaa tieteellisessä testissä Rogersiin supersotilasseerumia, joka tekee tietenkin Rogersista lihaksikkaan körmyn, joka on vielä järjettömän voimakas. Kun ulkoiset puitteet ovat kunnossa ja motivaatio huipussaan, lähettää Rogers itse itsensä rintamalle mäiskimään Hydran agentteja kuonoon. Tuloksena on käsittämätön sekasotku, jossa Hydran agentit ampuvat säde-aseilla ja Kapteeni Amerikka mätkii heitä nyrkein ja pistoolin voimalla turpaan. Siinä sivussa sitten tietenkin hankintaan verivihollinen Punakallosta, mutta sekin tuntuu tässä elokuvassa vain sivupiirteeltä.

Elokuvan näyttelijät ovat pääosin hyvinkin tuttuja. Kapteeni Amerikkana häärii Chris Evans, joka nähtii mm. Ihmeneloset-elokuvan Liekkinä. Tähän rooliin miehen ei ole hirveästi tarvinnut esittää muuta kuin totista patrioottia, joka tietenkin ajattelee ensin muita kuin itseään. Siinä samassa Kapteeni Amerikka ihastuu Hayley Atwellin näyttelemään Peggyyn, ja niinpä pääosakaksikon välillä nähdään platoninen rakkaus, joka ei katsomossa juurikaan tunteita herätä. Elokuvan isähahmoina nähdään puolestaan jo hieman väsyneen oloinen Tommy Lee Jones, sekä Stanley Tucci, jotka hoitavat omat roolinsa kunnialla läpi. Kun koomiset elementit varataan Tony Starkin isää näyttelevälle Dominic Cooperille ja elokuvan pahisroolista vastaa pahisrooleihin erikoistunut Hugo Weaving, ei elokuvien näyttelijöiltä voi kauheasti enempää pyytää.

Mutta sen sijaan käsikirjoittajat Christopher Markus ja Stephen McFeely ovat sellaisia henkilöitä, joilta olisi voinut enemmän pyytää. Elokuva lataa aluksi aivan liian pitkän pätkän patrioottisuutta kehiin ja höystää sitä vielä lisää käyttämällä Kapteeni Amerikkaa sotaoblikaatioiden myyjänä. Ja sitten kun toiminta viimein alkaa, huomaa katsoja tulleensa epäloogisuuksien valtavaan verkkoon, josta ei saa mitään tolkkua. Toisaalta toimintaseikkailulle voi antaa hyvinkin paljon anteeksi, mutta jossain vaiheessa katsoja huomaa kyllästyvänsä Kapteeni Amerikan käsittämättömään tuuriin ja järjettömyyteen, jolla hän tarpoo eteenpäin. Energialähteenä toimivan kuution merkitys katoaa viimeistään siinä vaiheessa kun Hugo Weaving irvistää punainen maski kasvoillaan ja Chris Evans pelastaa Kapteeni Amerikkana maailman. Missä ovat ne tunteet, kun se tapahtuu? Missä on se ryhmähenki ja nokkelat onlinerit elokuvasta? Kaiken kaikkiaan Captain America: The First Avenger on ensimmäinen “Kostajat”-sarjan elokuva, joka on selkeääkin selkeämpi putkilojuoksu, jossa yllätykset on poistettu kertakaikkisesti pois. Se on valitettavaa, tosin sarjakuville tyypillistä, kaavamaisuutta, joka pitäisi seikkailuelokuvassa tavalla tai toisella voittaa. Ja luulisi, että 140 miljoonalla dollarilla se olisi voitettu. Olin valitettavasti väärässä.

Hauskaa on myös nähdä tämän elokuvan jatkumo. Kuten monet varmaan tietävät, on seuraava elokuva tässä sarjassa Kostajat (Avengers), joka tulee joskun vuonna 2012. Siinä on yhdistetty Hulk, Iron Man, Thor ja Captain America sulavasti samaan muottiin. Kiinnostavaksi asian tekee se, että tuottaja vaihtuu Paramountista Disneyyn ja se saattaa tarkoittaa sitä, että tulevasta Avengers-elokuvasta ei välttämättä tarvitse odottaa mitään hirvittävän hyvää. Tosin on Disney joissakin elokuvissa onnistunut, mutta Disney toimintaseikkailun tuottajana herättää väistämättä ison läjän kysymysmerkkejä.