Hot Fuzz

Komedia on elokuvan saralla erittäin vaikea taiteen laji ja kun kyse on vielä brittikomediasta, on perinteikkääseen ympäristöön vaikea astua katsojien ollessa huomattavasti kriittisempiä kuin vaikkapa amerikkalaisiin komedioihin verrattaessa. Odotukset olivatkin Edgar Wrightin ohjaamalle elokuvalle, Hot Fuzzille, erittäin korkealla, sillä miehen ohjaama Shaun of the Dead oli kertakaikkiaan riemastuttava ja loistava elokuva. Hot Fuzz ei valitettavasti aivan kykene nousemaan Shaun of the Deadin tasolle, vaikkei huonoksi elokuvaksi jääkään: Simon Peggin ja Nick Frostin tutuksi tullut parivaljakko uhkuukin menohaluja katsojaa taatusti viihdyttävällä tavalla rauhallisessa pikkukylässä. Ketään ei jätetä kylmäksi kun Peggin näyttelemä totinen ylisuorittaja Nicholas Angel joutuu lähtemään ylikonstaapeliksi maaseudulle kateellisten kollegoiden saattelemana.

Hot Fuzzin näyttelijäkaarti on muutenkin kohdallaan puhumattakaan hauskoista cameo-rooleista, joista mainittakoon Peter Jacksonin pikarooli joulupukkina, Cate Blanchettin pikkurooli, sekä ehkä parhaiten Alan Partridgen roolista tunnetun Steve Cooganin riemastuttava rooli Angelin kollegana. Elokuvan varsinaisissa rooleissa nähdään jo kerran mainittu Nick Frost, jonka osa rentona isän lellikkipoikana on varsin leppoisa ja hyvin rakennettu vastakohta Simon Peggin pääroolille.

Pegg onkin pääosassa jälleen kuin kotonaan ja jatkaakin oikeastaan siitä, mihin Shaun of the Dead:ssa jäi. Pegg näytteleekin ei intohimoisesti, mutta harvinaisen hauskasti jäykkää poliisia, jonka elämän tarkoitus tuntuu olevan rikollisten kiinniottaminen. Inhimillisyyttä Peggin kasvoilta on aluksi turha hakea, mutta loppua kohden miehen roolihahmo Angel lämpenee hellyyttävästi Frostin näyttelemän Dannyn seurassa. Tuloksena on humoristinen ja jopa aavistuksen goren puolelle menevä verihassuttelu, jossa teurastetaan niin kukkakaupan täti kuin muutama muukin pikkukylästään liian paljon välittävä kukkahattu. Ja mahtuupa mukaan myös Timothy Dalton, jonka lupsakka rooli paikallisen supermarketin johtajana on verraton: selvästi pöhöttynyt Dalton palaakin osittain Bond-vuosiensa toimintavaihteelle tuoden elokuvaan uudenlaista, jopa nostalgista, puhtia. Muissakin rooleissa nähdään vahvaa brittiläistä osaamista, jota esittävät mm. monista televisiosarjoista tutut kasvot.

Kokonaisuutena Hot Fuzz on taattua, sekä uudenlaista brittiläistä osaamista komedian saralla. Wright, Pegg ja Frost ovatkin tuoneet Shaun of the Deadin ja Hot Fuzzin kautta brittiläiseen komediagenreen jotain uutta: nokkelan sanailun sekaan on ympätty zombie- ja gore-elokuvien comebackin siivittämänä roima annos väkivaltaa, verta ja aseita, joiden avulla elokuvassa tapahtuvista tilanteista on tehty vieläkin absurdimpia. Kun aikaisempia brittiläisen komedian mestareita Hugh Laurieta ja Stephen Fry:tä on nähty enemmän ja enemmän draaman puolella ja Rowan Atkinson ei ole yltänyt enää takavuosien tasoonsa, on Peggille ja muille 1970-luvulla syntyneille näyttelijöille noussut tilaisuus näyttää kyntensä. Tässä he ovatkin onnistuneet loistavasti, josta Wrightin ohjaamat elokuvat, kuten Hot Fuzz, ovat malliesimerkkejä.