Yhdeksän kuningatarta

Vastikaan sydänkohtauksen menehtynyt argentiinalainen Fabián Bielinsky ehti lyhyeksi jääneen uransa aikana ohjata ainoastaan kaksi elokuvaa: Yhdeksän kuningatarta ja El Auran. Siinä missä El Aura käsittelee tummasävyisellä film noir -tyylillään rajojen ylittämistä enemmänkin tavallisen ihmisen näkökulmasta, Yhdeksän kuningatarta tekee vauhdikkaan ja sävyrikkaan syväluotauksen petosten ja vilpin maailmaan ammattimaisten pikkuhuijareiden näkökulmasta – tai ainakin tällaisen kuvan elokuva mielellään antaisi itsestään. Esiripun takaa paljastuu nimittäin nopeasti varsin perinteinen höynäytystarina, jossa elokuvan päähahmot, kuten myös katsoja, lopulta höynäytetään. Ei ole mikään sattuma, että Yhdeksää kuningatarta on usein jopa verrattu David Mametin pikkunokkeliin huijaustarinoihin.

Elokuvan nimi – Yhdeksän kuningatarta tulee postimerkkien maailmasta. Elokuvassa kaksi pikkuhuijaria kohtaa toisensa yksinkertaisen huijauksen yhteydessä. Kokenut tapahuijari Marcos päättää pelastaa vielä lapsenkasvoisen Juanin tukalasta tilanteesta erään kaupan kassalla. Marcos hetken emmittyään päättää ottaa Juanin oppipojakseen ja nopeasti kaksikko onkin jo mukana massiivisen luokan huijauksessa tarkoituksena kaupitella väärennöstä mittaamattoman arvokkaasta yhdeksän kuningattaren postimerkkikokoelmasta. Tilanne riistäytyy kuitenkin erittäin nopeasti käsistä muuttuen pian suorastaan kaoottiseksi sekamelskaksi ja pian nämä kaksi huijaria huomaavatkin huijaavansa toisiaan minkä vain ehtivät. Mutta kuka – tai ketkä – loppujen lopuksi joutuvatkaan huijatuiksi?

Ennen yhdeksää kuningatarta, Fabián Bielinsky oli luonut uraansa ainoastaan muutamissa argentiinalaisissa elokuvissa lähinnä avustavana ohjaajana ja käsikirjoittanut elokuvan La Sonámbula. Idea Yhdeksälle kuningattarelle oli ollut kuitenkin Bielenskyllä jo jonkin aikaa ja hän oli yrittänyt myydä sitä useille tuottajille huonolla menestyksellä. Voitto argentiinalaisessa käsikirjoituskilpailussa kuitenkin lopulta vakuutti elokuvan tuottajaportaan ja Bielinsky sai vihdoin mahdollisuuden ohjata elokuvan karkealla 1,5 miljoonan euron budjetilla.

Fabián Bielinskyn ohjaustyyli on rentoa ja lennokasta, paljolti käsivaralla kuvattua. Tämä realistinen ohjaustyyli on, kuin omiaan pientä budjettia ajatellen ja luo samalla kaivattua katu-uskottavuutta elokuvalle. Juonen sujuvuuteen ja realistisuuteen on selkeästi satsattu, mikä onkin oikeastaan yksi elokuvan todellisista kannattavista voimista. Lopputuloksena elokuva on saatu näyttämään kalliimmalta, kuin se varmaan on koskaan edes ollut.

Elokuvan pääosissa näyttelevät Richardo Darin ja Gastòn Pauls ovat molemmat erinomaisia näyttelijöitä. Ricardo Darínin esittämä Marcos on kuitenkin kaksikosta ehdottomasti se karismaattisempi ja moniulotteisempi. Marcos on tapahuijari, joka on onnistunut manipuloimalla läheisiään rohmuamaan jopa suvun yhteiset perintörahat. Hän imee kaikilta lähelleen saapuvilta kirjaimellisesti taskut tyhjiksi. Myös Gastón Pauls on uskottava ilmeisen kokemattomana huijarina – Juanina, joka on päättänyt ettei joudu tämän selkeästikin huijareiden aatelia olevan huijaamaksi.

Yhdeksän kuningatarta on ehdottomasti argentiinalaisen elokuvan aatelia. Kyseessä on ehkä mahdollisesti jopa yksi parhaista koskaan tehdyistä argentiinalaisista elokuvista. Viihdyttävyydessä ja sujuvuudessaan se peittoaa lukuisat suurella budjetillakin tehdyt jenkkielokuvat, kuin tyhjää vain. Kyseessä on mielenkiintoinen ja raikkaasti toteutettu sekoitus perinteistä amerikkalaista puhalluselokuvaa varustettuna värikkäillä espanjalaispersoonilla ja hyvällä juonella.