Cannibal Holocaust

Elokuva

New Yorkin yliopiston professori Harold Monroe lähtee etsimään nuoria elokuvantekijöitä, jotka katosivat kuvausmatkallaan Amazonin sademetsissä tarkoituksenaan dokumentoida primitiivisiä heimoja. Monroe pääseekin nuorten jäljille ja löytää heidän kuvaamaansa materiaalia. Filmikelat paljastavat retken oikean luonteen.

Cannibal Holocaust lienee yksi kaikkien aikojen pahamaineisimmista elokuvista, kiellettiinhän se yhteensä noin kuudessakymmenessä maassa! Samalla se on noussut yhdeksi suurimmista kulttielokuvista ja goregenren tunnetuimmista teoksista.

Vaan kuinka ”hyvä” elokuva Cannibal Holocaust sitten on? Allekirjoittaneelle elokuvan vahvuus piilee sen tarinan rakenteessa. New Yorkin kaupunki on se todellisuus, missä niin tri Monroe kuin elokuvan katsojakin todistaa mitä viidakossa ”oikeasti” tapahtuu, mitä ”dokumentti” näyttää. Viidakon kuumuus ja hulluus vertautuu kaupungin sykkeeseen eikä sivistys olekaan niin hieno asia kuin voisi luulla. Harmi vain, että kaikki tämä peittyy goren alle.

Vaan millä keinoilla Cannibal holocaust on saavuttanut kulttistatuksensa? Elokuva liikkuu edestakaisin ”tosielämän” ja ”dokumenttielokuvan” tasoilla, katsojaa manipuloidaan uskomaan näkemänsä todeksi. Kierrokset ehtivät nousta elokuvan aikana varsin korkealle Texas Chain Saw Massacren viitoittamalla tavalla. Erityisesti todella painostava ja ärsyttävän laahaava ”musiikki”raita tekee tehtävänsä. Cannibal holocaust olisi voinut helposti olla hienovarainen ja yrittää toimia enemmänkin psykologisella tasolla, käyttäen enemmän aikaa vaikkapa Monroen henkiseen matkaan, mutta eihän se kuulu genren pääprinsiippeihin. Niinpä kankaalle vyörytetään dokumentaarisia kuvia erinäisten elukoiden OIKEISTA teurastuksista varsin inhorealistisella tavalla, joka lopulta koituu kokonaisuudelle tappioksi. Kamera pysähtyy minuuttitolkulla pällistelemään oikeita tappoja, katsoja on tässä vaiheessa joko täynnä kysymysmerkkejä, kuluttanut kelausnapin puhki tai lähtenyt huoneesta. Lopputekstien aikana on hieman häiriintynyt olo ja kuitenkin kaikki tuntuu niin yhdentekevältä. Hukattua potentiaalia, sanoisin.

Kuva

Elokuvan DVD-siirros on kuvanlaadultaan melkeinpä liiankin hyvä, välillä sitä huomaa jopa janoavansa niitä puhkikuluneita kopion kopion kopioita, joiden katselussa oli todellista latausta. Kuva on todella puhdas ja kirkas, raetta ei tunnu löytyvän mistään ja terävyyskin on huipputasoa. Anamorfinen 1.85:1-kuvasuhde siis parhaimmillaan, ”high-resolution ultrabit transfer”, kuten takakansi ilmoittaa.

Ääni

Dolby Digital 2.0 ei tarjoa yllätyksiä. Varsin monopainotteinen ääniraita on kuitenkin ääneltään niin puhdas ja tukeva kuin kyseinen raita nyt voi olla. Etenkin tuo mainitsemani musiikkiraita on kaikessa piinallisuudessaan toimiva.

Lisämateriaali

Ekstroissa löytyy sitä tavanomaista: tekstiruutukaupalla filmografioita, kuvagallerioita, Cannibal Holocaustin traileri sekä kokoelma Another World Entertainmentin muiden julkaisujen hulvattomia trailereita, jotka ovat jo itsessään pienoisia taideteoksia. Etenkin Cannibal Feroxin traileri on aivan posketon. Elokuvasta löytyy jopa kahden levyn painoksia, dokumentein ja kommenttiraidoin varustettuna. Kieltämättä jonkinlainen lausunto kulissien takaa olisi paikallaan, sen verran paljon elokuvasta varmasti löytyy sanottavaa.

Gorehoundeille hyvä ostos leikkaamattoman version ja hyvän datasiirroksen, ei niinkään lisämateriaalien puolesta.

Kiitokset Fireboxille arvostelukappaleen toimittamisesta.