Deuce Bigalow -Koko Euroopan gigolo

Joskus tuntuu, että vain jenkki-komedioissa ja vain Rob Schneiderin kynästä lähtevät mitä omituisimmat komedian aiheet. Juuri kun olin selvinnyt Wayansin veljesten White Chicksistä, niin vuokraamon hyllystä jää kiireessä käteen Deuce Bigalow -Koko Euroopan gigolo, tulehtunut jatko-osa Deuce Bigalow: Male gigolo -elokuvalle. Olin juuri jättänyt mielestäni mustat miehet valkoisina blondeina kun ruutuun lävähtää jättimäinen nainen, paskainen nainen, isokorvainen nainen, sekä nainen, jolla on penis nenänä ja joka aivastaessaan lennättää arvaattekyllämitä ja tietenkin itse kikkarapää, Rob Schneider, jonka suortuvista ei voi olla erehtymättä edes siinä vaiheessa kun mies selittää elokuvan loppukohtauksen ahaa-elämystä siitä, mitä nainen haluaa. Kun kertakaikkiaan älyvapaata pieruhuumoriakin viljellään ja ruudussa lävähtävät useamman kerran isot maitorauhaset, niin monen huumori alkaa olla jo siinä pisteessä, että vain kolmiolääkkeet auttavat asiaa. Siksi minua hävettääkin myöntää, että minä jopa nauroin: vieläpä ilman sääliä.

Elokuva tosin onnistuu laskemaan tunnelmansa lähestulkoon yhtä nopeasti kuin se sen välillä nostaakin. Lähes Mies ja alaston ase kaltaisista, nokkelista, vitseistä mennään välillä todella alas jonnekin Tosinuija ja vielä nuijemman metsästysmaille, jossa käsikirjoittajat haeskelevat viimeisiä pieru-vitsejä varastosta. Muutenkin elokuva on välillä todella mautonta tahatonta säheltämistä, jonka vitsit ovat suunnattu jonnekin alakoululaisille ellei alemmas. Tuloksena on tasapainoton kohellus, jota pitävät koossa Rob Schneiderin ja Eddie Griffinin välillä toimivat yhteiskohtaukset ja lukuisten hyvin sivuroolien kirjo aina Til Schweigeristä Jeroen Krabbéén asti. Kun mukaan vielä lasketaan jossakin Hollannin tv-ohjelmassa uransa aloittaneen Hanna Verboomin typerät ja vitsinä kuluneet pakkoneuroosit, niin katsoja ei enää edes ajattele katsovansa mitään “vuokraamon kukkasta”, vaan puhdasta viihdettä, jolle nauramisesta ei voi olla varma missään vaiheessa.

Silti on pakko herättää jälleen se sama kysymys: onko myös Rob Schneider NIIN köyhä tai epätoivoinen, että tälläisiä jatko-osia täytyy välttämättä tehdä? Onhan se toisaalta mukavaa, että myös Mike Bigelow on saanut mahdollisuuden omaan debyyttiohjaukseensa, mutta silti huonojen jatko-osien aikakausi saisi pikkuhiljaa loppua. Deuce Bigalow -Koko Euroopan gigolokin on loppujen lopuksi sellaista huttua, joka on jo ainakin kertalleen keitetty. Silti ainakin rahoittajat näyttävät olevan sitä mieltä, että videovuokraamoon suoraan tulevat komediat ovat sitä laatua, mitä nuoret haluavat limusiideripäissään viikonloppuna katsoa. Elokuvassa olisi silti ollut myös potentiaalia: sitkeän maailmanparannuksen, päivän poliitikan morkkaamisen ja todella typerien ideoiden sijaan tämäkin elokuva olisi voinut tarjota jotain uutta ja raikasta. Toisin kuitenkin kävi ja katsojan olo on kuin pyykit olisivat jääneet narulle vesisateeseen kastumaan uudestaan.