Beck -Erakko

Sain jälleen kerran nauttia sunnuntai-illastani ruotsalaisen komisarion, Beckin, parissa. Tällä kertaa perinteiset murhat eivät tapahdu totutussa Tukholmassa, vaan Beck joutuu viemään tiiminsä ihan saaristoon asti. Maltillisen juntikkaassa ja koleassa, jopa hieman uneliaassa, pikku kylässä tapahtuva murha näyttää yksittäistapaukselta, mutta pikkuhiljaa toisenkin murhan jäljet johtavat sylttytehtaalle. Tälläkin kertaa luvassa on laadukasta ruotsalaista jännäriä, vaikkei Kjell Sundvall ihan niin hyvin tällä kertaa onnistunutkaan. Erakkoa voikin pitää eräänlaisena väliinputoajana, sillä katsojan huomio kiinnittyy enemmän machoilevan Gunvaldin ja hieman feministisen Alicen tiukkaan verbaaliseen yhteenottoon. Tunnelma murharyhmän sisällä onkin ehdottomasti hienointa, mitä tämä elokuva voi katsojalleen tarjota: henkilökemiat saavat selkeästi uutta nostetta ja asenteelliset tunteiden salamat sinkoilevat sinne tänne.

Koska Erakossa (Beck -Enslingen) ei varsinaisesti anneta katsojan nähdä varsinaista murhaajaa -tai edes epäiltyä- missään vaiheessa, eivätkä muutkaan irtonaiset hahmot pääse Carl Kjellgrenin Sveniä sen pahemmin esiin, niin koko elokuvan päähuomio keskittyy Peter Haberin näyttelemän Beckin murharyhmän ympärille. Itse Haber jää tällä kertaa hieman sivuun Mikael Persbrandtin ja Malin Birgersonin varastaessa lähestulkoon koko shown. Heidän yhteenottonsa onkin yksi elokuvan kantavista voimista, jossa varsinkin Persbrandt kunnostautuu mitä parhaiten: miehen mulkoileva, suorastaan jäätävä, katse antaa ruotsalaiselle poliisille uuden säväyksen. Persoonallisella otteella elokuvasta toiseen jatkava Persbrandt ei todellakaan tingi tyylistään, mikä tietenkin on katsojan mieleen. Paljon huonommaksi kakkoseksi ei jää myöskään Malin Birgerson, joka nyt ensimmäistä kertaa saa hieman enemmän vastuuta koko elokuvan eteenpäin kuljettamisessa.

Muuten Erakko tuntuu Beck-elokuvaksi hieman tylsältä. Se kärsii jonkin verran tapahtuminen köyhyydestä ja asioiden paikallaan junnaamisesta. Mielenkiintoisia sivuhahmoja heitetään kyllä jonkin verran peliin, mutta heistä ei oteta läheskään niin paljon irti kuin olisi pitänyt ottaa. Myös elokuvan ote karkaa välillä ohjaaja Sundvallin käsistä ja väliin elokuva muistuttaakin kummallisesti ikään kuin dokumenttia, jota toimittaja vain seuraa sivusta. Tarinakaan ei valitettavasti ole mistään parhaasta päästä: senpä takia elokuvaa yritetäänkin paikata tarpeettoman tuntuisella seksivideolla, jonka avulla tartutaan yhteiskunnallisestikin puhuttelevaan aiheeseen. Totuutta ei voida kuitenkaan tälläkään muunnella ja toistaiseksi huonoin MTV:n sunnuntai-illan Beck on nähty.