Commando

Näin Commandon ensimmäistä kertaa vuonna 1997 Espanjan televisiosta ja luonnollisesti dubattuna versiona. Kaikkea hyvää makua ja tervettä järkeä vastaan taisteleva elokuva on kaikessa idioottimaisuudessaan varsin legendaarinen tapaus. Dubattuna versionakin.

“I’ll be back, Bennett.”

Commandon pääosassa kirjaimellisesti pullistelee nykyinen Kalifornian kuvernööri Arnold Schwarzenegger. Mies oli Commandon aikoihin aikalailla elämänsä tiukimmassa kunnossa ja se tuodaan ilmi elokuvan aikana enemmän kuin kerran minuutissa

“Let off some steam, Bennett.”

Commando kertoo tarinan armeijan ex-tappokoneesta John Matrixista (Arnold), joka asustelee tyttärensä Jennyn (Alyssa Milano) kanssa kaukana kaikesta melusta ja saasteista keskellä aarniometsää. Alussa näytetään kuinka tämä oikeasti hyväsydämminen ylimacho ruokkii peuroja, pitää hauskaa tyttärensä kanssa ja hoitaa perinteisiä kodin taloustöitä kuten kantaa vallattoman kokoista puuta olkapäällään haba auringossa kiiltäen. Mutta sitten perheidyyli murtuu kun pahikset alkavat tiputtelemaan Matrixin vanhoja joukkuetovereita ja eipä aikaakaan kun ilkimykset pirauttavat Matrixin ovikelloa. Kaiken telmimisen keskellä Matrixin tytär kaapataan ja myös Matrix itse jää kiinni. Hänen tulee suorittaa pahiksille salamurhatehtävä joten hänet lyödään lentokoneeseen 12 tunnin lennolle. Arska nokkelana poikana hyppää lentokoneesta pois sen noustessa ilmaan ja aikoo hankkia tyttärensä takaisin hinnalla minä hyvänsä kovaäänisen rannekellon muistuttaessa kuluvasta ajasta.

Tästä alkaa koko elokuvahistorian epätodellisin mättö. Muutaman mutkan kautta Arska kerää itselleen Karjalan Prikaatin valmiusyhtymän vahvuisen asearsenaalin ja alkaa niputtamaan pahiksia niin paljon kun niitä on saatu palkattua tuotantoon mukaan.

Olen toki nähnyt Commandon dubbaamattomanakin versiona monen monta kertaa, mutta minulle elokuva on rakkain kun sen katsoo pienestä 14-tuuman televisiosta espanjaksi dubattuna. Hölmöähän se on. Ensimmäisessä katselukokemuksessa ei ollut muuta vikaa kuin, että Espanjan television mainoskatkot, joka puolentunnin välein kestävät minimissään 15 minuuttia, jonka aikana kerkiää nopeampi ihminen käydä vaikka suklaarivakalla.

Aikanaan Commandosta sai luonnollisesti enemmän irti kun ei katsonut ja odottanut muuta kuin sitä hylsyjenkeräämistä ja tässä sitä on enemmän kuin tarpeeksi. Parasta antia koko tekeleessä on ehdottomasti James Hornerin legendaarinen score, jonka vertaista ei ole Commandon jälkeen kuultu. Aitoa 80-luvun ylikriittistä syntetisaattorimusiikkia, jota ei pysty ylistäämän tarpeeksi.

“I can’t believe this macho bullshit”

Elokuvan paras kommentti kuullaan kun Matrixin ainoa apuri, säälistä auttava kälättävä tummaihoinen lentoemo, kysyy Matrixilta että: “mikä on se merkki, mistä tiedän soittaa kenraalille apupyynnön”. Matrixin lastatessa pikkuiseen kumiveneeseen kaiken mahdollisen arsenaalin pelkät seksityöntekijän alushousut jalassa hän vastaa: “Sitten kuuluu vitunmoinen meteli!”.

Commandon veroista toimintaelokuvaa ei ole tehty sitä ennen eikä sen jälkeen. Se tiivistää koko aikakauden yhden miehen sotaelokuvat ehkä Rambojakin oivallisemmin. Tämä on ainutkertainen tapaus kaikessa legendaarisuudessaan ja se todellakin kannattaa katsoa. Siinä ei ole tippaakaan järkeä vaan pelkkää mättöä. En kehtaa olla myöntämättä, että itseasiassa rakastan Commandoa juuri sen takia.

“This was the last time. Until the next time. No chance.”