Angel Has Fallen

Vuonna 2013 käsikirjoittaja, kaikkien aikojen ideanikkari, Creighton Rothenberger, sai hyvän idean tehdä toiminta(komedian) siitä, että valkoinen talo vallataan ja presidentti otetaan panttivangiksi. Koska Rothenberger oli varmaankin katsonut nuorempana yhtä paljon Steven Seagalin elokuvia kuin minä, niin hän hokasi, että yksi mies, salaisen palvelun agentti Mike Banning, voisi pelastaa koko shown ja siihen hän sai vapahtajaksi Gerard Butlerin, jonka erikoisalana on näyttää elokuvissa kovalta kaverilta vetäen samalla kaikkia hallitusti turpaan. Ja kas, Olympus Has Fallen oli Antoine Fuquan ohjaamana menestys ainakin jollain tasolla.

Kun menestys nousi hattuun, jalosti hän ideaansa pidemmälle vuonna 2016 julkaistussa London Has Fallenissa ja viritti sen täyteen huippuunsa vuonna 2019 valmistuneessa Angel Has Fallenissa, joka kirjoitushetkellä taitaa komeilla Netflixin katsotuimpien elokuvien TOP-10:ssa. Eikä syyttä, sillä tämä surkea tekele on yhtä kärsimysnäytelmää, jossa katsojan voisi pelastaa ainoastaan Mike Banningin cosplayta vetävä henkilö, joka karkoittaa huonon elokuvan pois katsojansa verkkokalvoilta. Toisaalta mitä voisimme edes odottaa? Presidentti on aina näissä elokuvissa pulassa ja järjettömistä resursseista huolimatta hänen pelastajansa on aina sama, aivotärähdyksistä kärsivä, mies.

Jos oikeasti haluatte tietää Angel Has Fallenin juonen, niin tässä se tulee: elokuvan alussa Butlerin näyttelemä Banning taistelee aivotärähdyksiensä kanssa ja tapaa vanhan kaverinsa (aina pahikselta näyttävä Danny Huston) juoden olutta ja kuuluttaen maailmalle, että hän ja hänen ystävänsä ovat leijonia. Koskettavan prologin jälkeen presidentti (Morgan Freeman, kuinka hän on taas tässä?) joutuu tappavan hyökkäyksen jäljiltä koomaan ja Mike etsittyjen rikollisten listalle, jonka jälkeen kaikki haluavat tappaa hänet. Vaan sellaista ihmettä ei tapahdu ja kun mukaan tulee asunnottomalta näyttävä Nick Nolte, niin voi pojat kun elokuvassa nähdään räjähdyksiä, järjettömiä juonenkäänteitä ja ampumista. Itseasiassa niin paljon ampumista, että pääosin ampumisen hoitaa Butler samalla kun viholliset ympäriltä kuolevat kuin videopelissä.

Pohjimmiltaan tässä elokuvassa ei ole mitään järkeä ja se ihan aidosti täyttä paskaa. Voisin kertoa, että se toimii krapulaviihteenä, mutta kun se ei mielestäni toimi edes sellaisena siksi, että sama konsepti alkaa olla jo nähty tuhanteen kertaan. Elokuvan pahikset arvaa sekunneissa, erikoistehosteet näyttävät rehellisesti sanoen huonoilta ja näytteleminen vuorosanoineen on tuskaista mongerrusta. Kun mukaan laitetaan kahjoa mätkimistä, puukkohippaa ja ammuskelua, on tässä elokuvassa kasassa kaikki epäonnistumisen elementit. Ohjaaja Ric Roman Waugh on hukannut aidosti hyvän toimintaelokuvan osaset jonnekin kauas pois jättäen jäljelle vain idean rungon, jota yritetään epätoivoisesti toistaa kolmannen kerran. Tämä on jopa yllättävää, sillä miehen Shot Caller oli sentään ihan katsottava elokuva.

1

Poiminta

Genret: toiminta
Ohjaajat: Ric Roman Waugh
Pääosissa: Gerard Butler, Frederick Schmidt, Danny Huston, Piper Perabo, Lance Reddick, Morgan Freeman, Nick Nolte
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Pituus: 121 min
Valmistusvuosi: 2019

0 0 votes
Article Rating
Subscribe
Notify of
guest

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

0 Comments
Oldest
Newest Most Voted
Inline Feedbacks
View all comments