elokuvateatteri.com

melkein kaikki elokuvista, suomeksi

Yhdysvallat valtiona ja instituutiona perustuu useaan yhteisesti hyväksyttyyn valheeseen. Yksi näistä valheista on se, että kuka tahansa pystyy kovalla työllä ja kunnianhimolla nousemaan köyhyydestä...

Yhdysvallat valtiona ja instituutiona perustuu useaan yhteisesti hyväksyttyyn valheeseen. Yksi näistä valheista on se, että kuka tahansa pystyy kovalla työllä ja kunnianhimolla nousemaan köyhyydestä rikkauteen, ryhtymällä filmitähdeksi, pop-artistiksi tai yrittäjäksi. Massapsykoosi mahdollistaa sen, että rikkaita ja menestyneitä katsotaan aina ylöspäin, koska he ovat menestyksensä ansainneet ja me pystyisimme samaan jos vain tarpeeksi haluaisimme ja yrittäisimme. Täten rikkaiden kritisoiminen on poikkeuksetta vain kateutta vailla perusteita. Täten myös Paris Hilton on hieno, ihailtava ihminen ja esimerkki tytöille ympäri maan.

Samasta syystä jenkit rakastavat underdog-tarinoita, joissa epätodennäköinen sankari nousee mudasta ja lukemattomista vaikeuksista huolimatta voittoon. Vielä parempi jos samainen sankaritarina on sidottu yksinkertaiseen ja kömpelöön analogiaan ja yhteiskunnalliseen teemaan. Parin vuoden takainen oscar-ehdokas Seabiscuit on teemoiltaan lähes identtinen tuoreemman ja yhtä paskan Cinderella Manin kanssa. Tällä kertaa pääosassa on kolme päähänpotkittua miestä: perheensä menettänyt liikemies, liian kookas, uppiniskainen ja puolisokea(!) jockey sekä vähintään eksentrinen erakkohevoskuiskaajavalmentajamikälie. Miekkoset yhdistää niin ikään päähänpotkittu heponen, joten yhden underdogin sijaan kasassa onkin neljä. Ei ihme että ehdokkuuksia napsui vasemmalta ja oikealta.

Koko roska sijoittuu vielä kaiken lisäksi 30-luvun alun lama-aikaan, joten lopulta kaiken voittava kisatiimi kasvatetaan typeräksi vertauskuvaksi toiselle mahdollisuudelle, Yhdysvaltojen nousulle, yrittämisen tärkeydelle, kanssaihminen auttamiselle ja niin pois päin. Odotin touhun muuttuvan minä hetkenä tahansa fiktiivisesta elokuvasta FDR-hehkutusdokumentiksi, mutta valitettavasti näin ei käynyt. Mutta eihän tässäkaan tietysti vielä ole tarpeeksi, vaan sekaan nakellaan jatkuvasti vitutusta aiheuttavia lisäpulmia, jotta katsoja nyt varmasti osaa arvostaa miekkosten peräänantamattomuutta ja sitkeyttä. Kahden tunnin paikkeilla olisi mahdollisuus ihan oikeaan elokuvaan, sillä Redin loukkaantumis-katkeruus-rakkaus-akseli saattaisi olla ihan oikeasti kiinnostava aihe, mutta ei. Ylipitkän paskan loppuun on pitänyt tunkea vielä yksi kisa, jotta kaikki päättyy onnellisesti. Nyt sekä ratsu että kuski ajelevat loukkaantuneena, mutta ah, voittavat silti. Jenkit hurraavat ja jatkavat itsensä huijaamista trailerparkeissaan, neoconit pysyvät Valkoisessa talossa ja eurooppalaisen katsojan vitutuskynnys katkeaa vihdoin ja tv lentää kaaressa ulos ikkunasta.

  • 20%
    Seabiscuit - 20%
20%

Tiedot

Genret: draama
Kesto: 141 min
Ohjaaja: Gary Ross
Pääosissa: Jeff Bridges,Chris Cooper,Tobey Maguire,Jeff Bridges,Tobey Maguire,William H. Macy,Chris Cooper
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Valmistusvuosi: 2003

Sending
User Review
0 (0 votes)
0 0 votes
Article Rating
Subscribe
Notify of
guest

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments