Maailmojen sota

Kuuluisaan Maailmojen sota –novelliin perustuen Orson Welles pelotteli amerikkalaisia radiokuunnelmassaan 1930-luvulla. Legendaarisen uran viihteen parissa tehnyt Welles puki tarinan uutismuotoon, jonka kansa otti todesta. Vahvaan reaktioon pyrittiin myös uudella vuosituhannella, kun mestariohjaaja Steven Spielberg kuvasi tarinan valkokankaalle. Kerta ei ollut kuitenkaan ensimmäinen, sillä Byron Haskin oli filmatisoinut menestyksekkäästi aliensadun jo vuonna 1953. Mainetta niittäneen Spielbergin Maailmojen sota on varma kesähitti. Herää kysymys: onko siitä muuhun kuin taatuksi rahasammoksi?

Ohjaajalegendalle tyypillisesti elokuvan keskipisteenä on perhe. Omaisten välistä kuilua ja jälleen yhdistymistä kuvaava raina pistää Hollywoodin suosikkinimen isyyden saappaisiin. Tom Cruise nähdään tavallisen satamatyöläisen Ray Ferrierin roolissa, velmuine hymyineen. Miestä odottaa mielenkiintoinen viikonlopun naperoiden kaitsemisen merkeissä, kun hän joutuu itselleen vieraaseen kasvattajan osaan. Ray onkin helisemässä, sillä isästään vieraantuneet teinit pistävät parastaan. Keskelle perhehelvettiä puhkeaa kuitenkin outo sääilmiö, joka keskeyttää kinastelun.

Vuosituhansia suunniteltu ihmisten mestausoperaatio pärähtää käyntiin kesken Cruisen lastenhoidon. Tällä kertaa avaruusoliot eivät saavu paikalle lentävin lautasin vaan metallikojeet odottavat ulkoavaruuden tuotoksia maan alla. Sääilmiö paljastuu ufojen siirtymistavaksi laitteisiinsa ja hävitys voi alkaa. Maailmojen sota nimi onkin harhaanjohtava, sillä kyse on lähinnä ihmisrodun systemaattisesta turmiosta eikä aseellisista kohtaamisista lajien välillä.

Jo H. G. Wellsin alkuperäiskirja näpäytti varsin selkeästi sen aikaista imperialistista Iso-Britanniaa 1800-luvun lopussa. Kunnioitettavasti Spielberg välittää sanoman myös omaan tuotokseensa. Mies kyseenalaistaa varsin avoimesti Yhdysvaltojen maailman omistajan luonteiset liikut. Jos Puskan Yrjöllä Washingtonissa on oikeus hallita pienempiään, miksei myös avaruusolioilla heikompiaan? Meidän ihmisten tulee siis valmistautua lannoitteeksi, kun meitä älykkäämmät ja voimakkaammat pistävät ranttaliksi.

Ray Ferrierin nähdessä punaisen planeetan asukkien toimintatavat, hän päättää viedä omat muksunsa turvaan. Boston tuntuu oikealta suojapaikalta, koska ex-vaimo sekä lasten äiti (Miranda Otto) sukuloi siellä. Alkaa kommelluksien ja kuoleman täyttämä matka kohti yhdysvaltalaista kaupunkia. Avaruusolioiden mukanaan tuomat punoittavat kasvit sekä kulkuvälineenä toimivat kolmijalkaiset tallustelijat sävyttävät Cruisen pakoa tehosteviidakossa.

Lähestyminen hyökkäykseen tapahtuu matti meikäläisten ja noora normaalien, kuten Ray Ferrierin, näkökulmasta. Näin siviilien kertomat eivät välttämättä ole totta ja todelliset faktat ovat kortilla. Tapa esitellä kaaosta luo illuusion realistisuudesta katsojan mieleen. Kun raportointi jää pelkkien suusta suuhun etenevien huhujen sekä tarinoiden varaan ei rainan silmäilijä tiedä mihin uskoa. Tyyli toimii ja on tekijätiimiltä hieno oivallus.

Elokuvan tuottaminen aikaistui, kun Tom Cruisen Mission Impossible 3 koki lykkäyksen. Mahdottoman tehtävän siirtyessä Cruise ja Spielberg tutkivat almanakkaansa ja sopiva tila löytyi mahdollisen miljoonarainan tekemiselle. Sukkelaan kuvattu kesähitti taistelee menestyksestä George Lucasin Star Warsin ja Christopher Nolanin Batman Beginsin kanssa. Kuitenkin Maailmojen sota on triosta selkeästi heikoin. Nähtäväksi jää miten tuo tosiseikka näkyy rahallisessa menestyksessä ja minkä kuvan yleisö ottaa omakseen.

Näyttelijäkaarti onnistuu kokonaisuudessaan hyvin. Tulevaisuuden nimiin ehdottomasti lukeutuva Dakota Fanning varastaa huomion täysin. Tähtiin kirjoitettu nimi löytää hahmostaan pikkuvanhan, klaustrofobiasta kärsivän, sympaattisen sekä kirkuvan tyttölapsen. Ainoastaan Justin Chatwin Ferrierin Robbie-poikana kerää moitteen työstään. Sitä vastoin Oscar-voittaja Tim Robbins on kiitettävässä vireessä Harlan Ogilvyn tulkinnassa. Valitettavasti itse elokuva on alkanut vaipua jo ehtoopuolelle miehen lausuessa ensimmäiset vuorosanansa.

Maailmojen sodan visuaaliset tehosteet ovat huippuluokkaa. Industrial Lights & Magic onnistuu hohdokkaasti luomaan realistisen tunnelman elokuvan alusta loppuun. Leffa ei toimi pelkästään yhtiön kykyjen esittelynauhana vaan palvelee ohjaajaa hänen tarpeissaan. Maailmojen sota on ILM:n avustuksella yksi vuoden visuaalisesti kauneimmista elokuvista. Rainan kuvallisesta näyttävyydestä huolimatta jää siitä valju maku. Tarinan päättämiselle on luovutettu turhan vähän aikaa sekä vastaamattomia kysymyksiä syöpyy lipunmaksajan mieleen. Yhdeltä kaikkien aikojen merkittävimmältä ohjaajalta ei yksinkertaisesti hyväksy kuin parhaan. Maailmojen sota ei ole kaikki mihin Steven Spielberg pystyy.

Vaikuttaa kuin Maailmojen sodassa huippuohjaajalla olisi jälleen ollut tarve miellyttää kaikkia rainansa katsojia. Miehen pyrkimyksenä on, että jokainen näytöksessä olija poistuu teatterista hymyissä suin. Valitettavasti tuon kunnioitettavan pyrkimyksen edessä leffojen laatu kärsii ja harva on tyytyväinen. Ihmiset ovat erilaisia. Steven Spielberg syöttää tavoitteessaan katsojille sellaista tavaraa, jonka jokainen pystyy nielemään purematta. Toivottavasti hukassa oleva mestariohjaaja seuraavassa tuotoksessaan koettaa tyydyttämään ainoastaan itseään. Jos Spielberg siinä onnistuu hän miellyttää myös muita. Tästä todisteena lähes täydellinen, karun kaunis Schindlerin lista.

Toiselle ohjaajalle Maailmojen sota olisi ollut meriitti eikä epäonnistuminen. Historiasi määräilee kuitenkin myös tulevaisuutta ja näin on Spielberginkin kohdalla. Teknisesti sota on taattua huipputasoa. Siitä voidaan kiittää muun muassa kuvaaja Janusz Kaminskia, ILM:a sekä ohjaajan taitavaa tunnelman luontia. Ruumisjoki sekä liekehtivä juna ovat taitavia tehokeinoja hengen synnyttämisessä. Pätkä sisältää raikkaita ideoita sekä tieteis- että katastrofielokuvan saralle. Ikävää on, ettei David Koeppin ja Josh Friedmanin puhti käsikirjoittajina riitä tarinan alusta loppuun. Vastapainona uusille tuulille on juonen kehityksen sortuminen lopulta mollivoittoiseksi. Tarinan eteneminen jämähtää lähes täysin elokuvan saavuttaessa puolen välin.

Maailmojen sota on elokuva, johon ovat kasattuna kaikki menestykseen tarvittava. Nimekkäitä tekijöitä, räiskettä sekä pauketta ja tehokas mainoskoneisto, joka saa elokuvan ihmisten huulille. Paikka ihmisten äänikoneistossa ei ole itsestään selvyys, sillä vuosi 2005 on ladattu täyteen huippuelokuvia. Mainetta ja kunniaa voi siis saavuttaa keskinkertaisuudellakin. Spielbergin rainassa kaikki on hyvin, muttei mikään kunnossa. Valuuttaa se tuottaa tästä faktasta huolimatta ja siitä voidaan kiittää isoja nimiä, jotka tuovat yleisöä.