Kingdom of Heaven – Taivas maan päällä

Kiistatta yksi kaikkien aikojen parhaista elokuvan tekijöistä, Ridley
Scott, palasi viitoittamalleen historiallisten elokuvien tielle uudella
elokuvallaan Kingdom of Heaven. Taivaan valtakunta on kertomus muslimien
ja kristinuskovaisten taistelusta pyhästä maasta: Jerusalemista.
Eurooppalaisten ristinkantajien taholta miekkaa heiluttavat ritarit, jotka
palvelevat kuningasta, paavia ja jotkut jopa kansaa. Ridley Scott tietää
mitä ohjaa, sillä hänetkin on ritaroitu kruununpalvelijaksi. Siinä missä
elokuvan ritarit taistelevat vääräuskoisten elämän lopettamiseksi, Sir
Ridley yrittää levittää kulttuurin sekä elävän kuvan ilosanomaa.

Tarinassa Ibelinin paroni Godfrey (Liam Neeson) tulee etsimään
äpäräpoikaansa Ranskasta. Hän löytää itseään vihaavan lesken ja kuolleen
lapsen isän Balianin (Orlando Bloom). Seppä-Balian ei lämpene isänsä
yritykselle saada häntä mukaansa seikkailuihinsa, vaan päättää pysyä
asuinsijoillaan. Kuitenkin, sattumien summan kautta, mies lähtee isänsä
perään sovittamaan syntejään pyhälle maalle. Matkalla Jerusalemia kohti
Ibelinin soturit joutuvat yllättäen väijytykseen ja muutama
ristiretkeilijä lähtee yläkerran valoon jatkamaan taistojaan. Yksi heistä
on Suomea komeasti edustava Maailman vahvin mies -kisoista tutuksi
tullut Jouko Ahola, joka tulkitsee Godfreyn aseenkantajaa Odoa.

Ibelinin paronin loukkaannuttua kuolettavasti hän lyö poikansa ritariksi
ennen poismenoaan. Hän painottaa, ettei poika saa kuninkaan suojelun
tiimellyksessä unohtaa matti meikäläisiä. Isänsä kuoltua Balian lähtee
kohti Jerusalemia vailla opastajaa, mutta pian hän löytää uusia oppi-isiä,
kuten muun muassa loistavan Jeremy Ironsin hahmon Tiberiaksen ja
Jerusalemin lepraa sairastavan kuninkaan Baldwinin (Edward Norton). Yhtä
nopeasti tulee myös vihamiehiä, kuten Guy de Lusignan (Marton Csokas) ja
Brendan Gleesonin tulkitsema Reynald.

Balianin saapuminen luvattuun kaupunkiin ei osu täydelliseen aikaan, sillä
eurooppalaisten valta Jerusalemissa alkaa elää loppuhetkiään.
Muslimijohtaja Saladinilla (Ghassan Massoud) on suuret sotajoukot, joilla voisi imuroida kristityt pois maasta kuin roskan
lattialta. Kuitenkin kuningas Baldwin ja Saladin ovat rauhanmiehiä. Heidän
suhteissaan on myös aistittavissa myötätuntoa, jopa ystävyyttä. Tulevalla
Jerusalemin kuninkaalla on kuitenkin täysin erilaiset ajatukset suhteiden
hoitamisesta Allahin kumartajien kanssa.

Spitaalin heikentämä kuningas on huolissaan maansa tulevaisuudesta. Syy
pelkoihin ei piile ainoastaan maan rajojen ulkopuolella olevassa
Saladinissa, vaan tulevassa hallitsijassa. Baldwinin kuvan kauniin sisaren
Sibyllan (Eva Green) kumppani Guy de Lusignan ei herätä luottamusta
nykyisessä hallitsijassa, eikä kyllä morsiamessakaan. Sotahullu

kruununperijä ei ymmärrä tilanteen toivottomuutta, vaan kohtelee muslimeja
kuin eläimiä, lietsoen näin vihaa vastapuolen sulttaanissa. Kuolemansa
aavistava siniverinen yrittää parhaansa mukaan hoitaa asiat siten, ettei
eurooppalaisten mahti loppuisi Jerusalemissa hänen poistuttuaankin tästä
ulottuvuudesta.

Ridley Scott on jälleen saanut kasattua paketin, jolla voi viettää iltansa
takuuvarmasti tyytyväisenä. Hän omaa mestarillisen valkokankaan
maalauskyvyn upeilla kuvillaan ja satumaisilla kohtauksillaan. Englantilaisen
työssä on aina läsnä vahva visio, joka ei ikinä häviä britin tekemisestä.
Uskomattomat taistelukohtaukset ja elokuvan alusta loppuun jatkuva
vakaumus omaan tekemiseen näkyy filmikelalla. Scott on luonut klassikoita
enemmän kuin lääkäri määrää tai moni uskaltaa edes toivoa. Aika näyttää
millaisen paikan Kingdom of Heaven ottaa miehen tuotannossa.

Ohjaaja Ridley Scott avasi historiasta juonensa hakevien elokuvien trendin
vuosituhannen vaihteessa. Tuotantoyhtiöiden huomatessa aihepiirissä
piilevän rahasammon alkoi samaa menestystä hakevia elokuvia ropista
valkokankaalle. Brittiohjaajan Gladiator-elokuvan jälkeen muun muassa
Wolfgang Petersen Troylla, Antoine Fuqua King Arthurilla ja Oliver Stone
Alexanderilla yrittivät päästä roomalaistarinan tasolle. Ainutkaan
eläväkuva ei kuitenkaan menestynyt kuin Russell Crowen tähdittämä raina.
Syynä rimanalituksiin oli hengettömyys ja syvyyden puute. Tästä voidaan
syyttää tuotantoyhtiöitä ja käsikirjoittajia, jotka dollarihumussa
niittivät peruskauraa ilman paneutumista ja rakkautta. Rahankiilto
silmissä tehdyt leffat eivät ikinä löydä tietään kansan sydämeen, vaan
jäävät nopeasti unohdettavaksi popcornin rouskutushetkeksi.

Ridley Scottin visuaalinen lahja on suuressa osassa tässäkin elokuvassa.
Kameralla taidetta luominen on harvinaista herkkua suuren budjetin
elokuvissa. Taalakuvissa tuottajat tuntuvat haluavan suoraviivaisuutta,
niin kuvauksessa kuin juonessakin. Ohjauspuolen uusilla nimillä on
ilmeisesti ollut ongelmia erikoistehosteiden käytössä – ei niiden
puutteessa tai laadussa vaan runsaudessa. Tuntuu välillä kuin juonen
heikkoutta vähentäisi esimerkiksi räjähdysten määrä. Scottilla ei
kuitenkaan ole tätä ongelmaa, vaan hän käyttää tehosteita tukena, ei
itsetarkoituksena. Hänen suhteensa erikoistehosteisiin on kuin maalarilla
pensseliin, eli hänelle ne ovat vain työkalu.

Ison-Britannian lahjalla elokuvateollisuudelle on alkanut vuosien varrella
kehittyä sellainen maine, että hän saisi kuviinsa työskentelemään lähes
kenet vain. Näin on myös Kingdom of Heavenin näyttelijärepertuaarissa.
Nimekäs ryhmä maailman parhaita
näyttelijöitä on saatu tulkitsemaan historiallisia hahmoja. Ainoastaan
Orlando Bloom lyö mielen mustaksi.

Vaikka ohjaaja-tuottaja Scottilla olisi ollut mahdollisuus valita Balianin
rooliin lähes kenet tahansa, hän päätti ottaa mahdollisimman taidottoman.
Ohjaajan maamies Bloom ei osoita elokuvassa minkäänlaisia näyttelijän
lahjoja ja jatkaa laadutonta työskentelyään. Kingdom of Heavenissa on
nähtävissä samantasoista ponnistelua kuin herran aikaisemmissakin
taidonnäytteissä. On toivottavaa, että kyseinen näyttelijä kuihtuu pois
Hollywoodin ympyröistä, kun hänen ulkonäkönsä ei enää ole rahanarvoista.

Kuitenkin loput näyttelijöistä paikkaavat Bloomin suoritusta parhaansa
mukaan. Todella taitavien näyttelijöiden maineissa olevat Jeremy Irons,
Liam Neeson ja Edward Norton eivät petä. Alansa mestarit eivät sorru
peruskauraan vaan luovat pelotta uutta ja saavat siitä varmasti yleisön
kiitokset. Kuninkaan roolissa ollut Norton onnistuu erittäin hyvin
hahmonsa tulkinnasta, huolimatta hopeisesta naamiosta, jota hän kantaa
koko elokuvan ajan. Kasvoilmeiden käytön merkityksettömyyden vuoksi mies
joutuu nojautumaan hyvin paljon äänen ja ruumiinkielen varaan.

Elokuvan niin kutsutut uskon pimeänpuolen edustajat onnistuvat myös hyvin.
Tulevassa Harry Potter -elokuvassa esiintyvä Brendan Gleeson on
erinomainen Reynaldina, joka raakalaisena osoittaa myös humoristisia
piirteitä. Myös päähullu Guy de Lusignanin tulkitsija Marton Csokas
onnistuu roolissaan. Sääli, että pettämätön näyttelijäpaketti päätettiin
pilata sellaisella amatöörillä kuin Orlando Bloom.

Vaikka elokuvan juoni on varsin hyvä, on siinä muutamia kliseitä. Ne
tuovat myös ikäviä rosoja muuten niin kauniiseen pakettiin, kuten muun
muassa Balian-hahmo, jonka elävöittämiseksi on valittu todella helppo tie.
Sepästä tuli kertaheitolla muka täydellinen ritari ja niin sanotut alamäet
ovat perinteisiä mysliä leffojen suurkuluttajille purtavaksi. Kun hahmoa
on valittu vielä esittämään niin heikko näyttelijä kuin Bloom, ei se täyty hengellä
parhaimmallakaan puhalluksella. Kun vielä kehityskertomus on lähes
näkymätön, soppa Balianin osalta on valmis.

On mielenkiintoista, että Scott ja käsikirjoittaja William Monahan ovat
päättäneet käsitellä muslimit elokuvassa rauhallisempina kuin
eurooppalaiset sotahullut. Tämä on yllättävää Hollywood-elokuvalta, jotka
leimataan helposti perinteiseksi Jenkki-sankaritarinoiksi. Elokuva tuntuu
hieman jopa näpäyttävän George W. Bushia ja Lähi-idän tilannetta. Vajaat
tuhat vuotta on kulunut ja mikään ei ole muuttunut. Kristinuskovaiset ovat
säätämässä idässä Jumalan nimissä, ja pakanoiden veri roiskuu.

Huolimatta keveistä käsikirjoitusongelmista, Orlando Bloomista ja
jonkinlaisesta tavanomaisuudesta Kingdom of Heaven on hieno elokuva. Se on
pullollaan loistavia näyttelijänsuorituksia, kaunista katsottavaa sekä
hienosti ohjattuja kohtauksia. Elokuva tarjoaa jokaiselle jotakin:
toiminnasta pitäville taistelukohtauksia, draamasta herääville
näyttelijöiden loistavia performansseja sekä naiskauneudesta totuuden
löytäville Eva Greenin. Raina ei ole naula Scottin arkkuun vaan
päinvastoin: se on yksi meriitti lisää miehelle, jonka maineesta on
tulossa kuolematon.
Vaikka mies tulee joskus olemaan fyysisesti pois, hänen tekonsa elävät
ikuisesti.