Good Will Hunting

Eittämättä Good Will Hunting oli vuoden 1997 parhaita elokuvia. Se on loistava, ennen kaikkea raikas tarina todellisesta Nerosta, Will Huntingista. En voi millään olla väheksymättä Will Huntingin loistavaa käsikirjoitusta, josta käsikirjoittaja-kaksikko (Matt Damon ja Benn Affleck) sai ansaitusti Oscarin. Tarina etenee sopivan hitaasti eteenpäin antaen päähenkilö Will Huntingin kasvaa henkisesti. GWH tarjoaa myös nokkelia, hauskoja ja älyllisiä keskusteluja puhumattakaan monista upeista läpistä kuin myös itse tunnelmasta, joka pitää katsojan hereillä ja fiiliksen todella korkealla. Olisi varmasti ollut suuri vahinko, jos tätä elokuvaa ei olisi koskaan tehty. Onneksi myös käsikirjoittaja-kaksikko halusi pelata uhkapeliä ja näytellä pääosat itse. Muuten emme luultavasti vieläkään tietäisi heistä mitään.

Good Will Huntingin näyttelijät ovat oikeastaan ihan omaa luokkaansa. Pääroolissa Will Huntingina on mahtavan raikas Matt Damon, joka tekee elokuvassa suuren läpimurtonsa suuren yleisön tietoisuuteen. Damon näyttelee huippulahjakasta Williä tunteella ja tarmolla. Hän ei sorru missään vaiheessa minkäänlaisiin ylilyöteihin vaan on minusta ihan oma itsensä. Damon on jotenkin vain “hyvä jätkä”, jonka mukaan eläytyy väkisinkin. Myös Ben Affleck tekee yhden harvoista hyvistä rooleistaan tässä elokuvassa. Affleck näyttelee Willin parasta kaveria Chuckieta, joka on orvolle Willille kuin oma veli. Willin ja Chuckien keskusteluissa onkin sellainen velmuileva asenne, joka piristää katsojaa mukavasti. Hyviin roolisuorituksiin täytyy vielä laskea Stellan Skarsgårdin rooli Willin löytäneenä matematiikan professorina. Skarsgård on minun mielestäni loistava näyttelijä, jonka takuuvarmaa työtä on ilo seurata elokuvasta toiseen. Mies on oikeasti Ruotsin ja tarkemmin sanottuna Göteborgin lahja amerikkalaiselle elokuvalle. Vai mitä sanotte näistä elokuvista, joissa Skarsgård on näytellyt: Dancer in the Dark, Amistad, Insomnia, Punaisen lokakuun metsästys ja ennen kaikkea Glasbåsars barn (Lasinpuhaltajan lapset).

Ehdottomasti parhaan roolin koko elokuvassa kuitenkin tekee Robin Williams. Mies sai muuten osastaan Oscarin, joka oli kerrankin ansaittu. Williams tunnetaan tai oikeastaan mielletään paremminkin komedioiden erikoismiehenä (esim. Jumanji, Birdcage, Patch Adams jne), mutta oikeastaan GWH:sta lähtien mies on tehnyt vain vakavampia rooleja. Tästä on hyvänä esimerkkinä loistava roolisuoritus One hour Photossa. En oikein tiedä, että mitä sanoisin Williamsin taivaita hipovasta roolista vaimonsa menettäneenä psykiatrina, joka saa Willin “potilaakseen”. Williamsin esittämä Sean on todella sympaattinen ja fiksu ihminen, josta ei oikeastaan voi olla pitämättä. Varsinkaan kun Williams ei syyllisty minkäänlaisiin ylilyönteihin, vaan pitää oman roolinsa langat huolellisesti omissa käsissään. Viimeistään siinä vaiheessa kun Williams astuu kehiin, niin katsojalla alkaa tulla rento ja hyväntuulinen olo: hymy nousee väkisinkin huulille.

Näyttelijöistä jäi vielä oikeastaan mainitsematta kaunis ja myöskin sympaattinen Minnie Driver, jolla näyttää synkkaavan todella hyvin yhteen Matt Damonin kanssa. Heidän roolihahmojensa rakkaus on jotenkin kosketeltavan aitoa, jollaisesta moni vain haaveilee. Onneksi missään vaiheessa Minnien esittämän Skylarin ja Willin kemiat muutu mitenkään imeliksi, niin kuin elokuvissa väkisinkin käy. Tällä kertaa romantiikka on oikeasti romantiikkaa, eikä vain muovirakkautta.

Good Will Hunting on kertakaikkiaan loistava draama, johon on otettu ripaus komediaakin mukaan. Se on raikas ja taitavasti tehty elokuva, joka on yksi 90-luvun lopun parhaimmista elokuvista. GWH on myös imdb:ssa korkealla: se on arvostettu kaikkien aikojen 221. parhaimmaksi elokuvaksi (kirjoitushetkellä), joka on mielestäni aikamoinen suoritus. GWH tarjoaa katsojalleen elämyksiä ja tunteita, joita ei voi sivuuttaa: ne saavat väkisinkin hyvälle tuulelle. Suosittelen erittäin lämpimästi.