Black Adam

Muutama subjektiivinen näkemys:

• DC ei oikein meinaa onnistua sarjakuvafilmatisoinneissa.
• Jaume Collet-Serra ei ole kovinkaan hyvä ohjaaja.
• Dwayne Johnson tarvitsee oikeanlaisen miljöön, tarinan ja ohjaajan, jotta hänet voi ottaa edes auttavasti vakavasti.
• Black Adam sarjakuvahahmona on ainakin suurelle yleisölle melkoisen mitäänsanomaton hahmo.

Näistä subjektiivisesti haetuista seikoista ajateltuna lähdettiin rakentamaan melkoista puuhapete-elokuvaa, jossa lopulta ei ollut mitään järkeä. Onkin helppoa todeta heti alkuun, että Black Adam on kiihkeä koohotus-elokuva, jossa Dwayne Johnson puetaan liian tiukkaan pukuun lausuen suurin piirtein yhden lauseen one-linereitä. Hetkinen? Olenko kuullut tämän jossain ennenkin? No oikeastaan olen, sillä Black Adam muistuttaa omalla tavallaan WWE:n paini-iltaa erikoistehosteilla.

Black Adam kertoo tarinan 5000 vuotta sitten vangitusta kuolevaisesta, joka on saanut aikoinaan voimansa egyptiläisiltä jumalilta. Sattuman oikusta Sarah Shahin näyttelemä Adrianna Tomaz vapauttaa Black Adamin tappamaan maata miehittäviä ja orjuuttavia palkkasotilaita ja todellinen merkkipiste on saavutettu. Paikalle pelmahtaa Justice Society of America Dr. Fate (tohtori Kohtalo suomeksi) ja Hawkmanin (Haukkamies) johdolla ja perinteinen, lapsen käsikirjoittama, yhteenotto on valmis alkamaan. Kunnes… “viholliset” löytävät toisensa ja näkevät edessään todellisen yhteisen vihollisen, jonka jälkeen voidaan suurin piirtein laulaa ringissä Kumbayaa.

Elokuvan näyttelijät tekevät parhaansa, mutteivat silti vakuuta Pierce Brosnania lukuunottamatta. Elokuvan aikaan 69-vuotias irlantilainen onnistuu tohtori Kohtalon roolissaan ehkä kaikkein parhaiten, koska lopulta hänen näyttelemisensä näyttää siltä, että häntä ei kiinnosta ottaa asiaa niin vakavasti. Vastakkaisella puolella taas asustaa Hawkmania näyttelevä Aldis Hodge, joka miltei yrittää vetää roolinsa yli monella kerralla, mutta onnistuu jotenkin pitämään jalat maassa. Mukana roikkuvat Noah Centino (Atom Smasher), Quintessa Swindell (Cyclone) ja Marwan Kenzari ovat elokuvassa oikeastaan vain erikostehosteiden tiellä, jotka ovat jotenkin nykyelokuvissa menneet jo yli kaikesta mahdollisesta näyttäen vain yksinkertaisesti paskoilta.

Ehkä mietit, että miten erikostehosteet voivat mennä yli? Minusta se on selkeää siinä mielessä, että kun elokuva on enemmän kuin vähän erikoistehosteiden varassa, niin se alkaa näyttämään muoviselta. Hahmot näyttävät muoviselta, digitaaliset möykyt pyörivät hurjaa vauhtia ruudulla ja katsoja turhautuu, kun itse tekemisestä ei enää saa mitään konkreettista irti. Hengästyttävän erikoistehostetoiminnan jälkeen lausutaan muutama “hauska” fraasi ja sitten taas mennään kovaa eteenpäin ilman sen kummempia miettimättä. Keskinkertaisia elokuvia ohjanneen Jaume Collet-Serran kädenjälki näkyykin elokuvassa negatiivisella tavalla, jossa juonta ei osata kuljettaa mihinkään suuntaan ja koko elokuva tuntuu olevan kuin jättimäinen mainos pelille tai kuten mainittua, WWE:n paini-illalle. Tiivistettynä: Black Adam on löyhkäävä kasa kiilloitettua muovia, jossa ei ole tunnetta, saati järkeä.

Taloudellisella osa-alueella Black Adam oli floppi, vaikkei sitä oikeasti ollutkaan. Noin 190-260 miljoonan dollarin budjetilla elokuva tahkosi 393 miljoonaa, mutta sen odotettiin tekevän paljon enemmän kuin edellämainitun summan, joten jatko-osat tai spinoffit ovat ainakin toistaiseksi haudattu. Ja hyvä niin, sillä House of Waxilla ohjaajan uransa aloittaneen Collet-Serran elokuva on kyllä sellaista tuubaa, ettei sitä voi oikeastaan kenellekään suositella, ellei halua jostain syystä vertailla sitä, että miten DC jatkuvasti epäonnistuu näissä filmatisoinneissa ja Marvel ei.