American Gangster

Sir Ridley Scott lienee yksi nykypäivän Hollywoodin arvostetuimpia elokuvaohjaajia. Englantilainen Scott aloitti uransa 1960-luvulla tekemällä mainoksia ja televisiotöitä itse perustamassaan firmassa veljensä Tony Scottin kanssa kunnes siirtyi 70-luvun lopulla pitkien elokuvien puolelle.

Scott on tehnyt paljon elokuvia, jotka ulottuvat genremittarin ääripäihin. Toiselta laidalta löytyy feminiininen roadmovie Thelma & Louise (1991) ja toiselta laidalta taas puuduttavan kuiva sotarymistely Black Hawk Down (2001). Sekaan mahtuu myös oikeasti hyvät scifiklassikot Alien (1979) ja Blade Runner (1982). Näitä erilaisuuksia tarkastellessa huimista onnistumisista aina käsittämättömiin mahalaskuihin voi Scottin seuraavilta elokuvilta odottaa ihan mitä tahansa. Aikaa miehen viimeisestä hyvästä elokuvasta on kuitenkin vuosikymmeniä, joten ei ole syytä nostaa miehen uusien elokuvien odotuksia ennenäkemättömiin korkeuksiin.

Paljon ennakkoon kohuttu American Gangster on Ridley Scottin seitsemästoista pitkä ohjaustyö ja yhdistää hänet sekä vuonna 2000 Gladiatorista pääosa-Oscarin pokanneen Russell Crowen voimat jo kolmatta kertaa.

Mielenkiintoa herättävällä nimellä varustettu American Gangster kertoo tarinan Frank Lucasista (Denzel Washinton), joka pomonsa kuoleman jälkeen aloittaa tuomaan kaukoidästä huumeita Yhdysvaltoihin Vietnamin sodassa kaatuneiden sotilaiden arkuissa. Lucasin suoraan valmistajalta tuoma heroiini on ylivertaista verrattuna USAssa pyöriviin tuotteisiin, joten korkean laadun ja alhaisen hinnan turvaamana Lucasista tulee USAn suurin huumelordi. Lucasin jäljille pääsee periaatteellinen poliisi Ritcie Roberts (Russell Crowe) tiimeineen.

On pakko mainita, että lähtökohdat elokuvalle ovat enemmän kuin herkulliset ja vakuuttava ensimmäinen kohtaus nostaakin odotukset todella korkealle. Valitettavasti se oli silkkaa vääryyttä, sillä elokuva ei tehnyt oikeutta nostattamilleen odotuksille vaan petti ne melko kokonaisvaltaisesti. Tuntuu melko älyttömältä, että paljon hehkutettu suurelokuva oli lopputulokseltaan lattea ja mitäänsanomattoman keskinkertainen. American Gangster ei tunnu pääsevän vauhtiin missään vaiheessa ja en suoraansanoen vakuuttunut sen kertomasta tarinasta millään tasolla vaikka se tositapahtumiin perustuukin.

Denzel Washingtonin esittämä Frank Lucas ei ole juuri lainkaan pelottava tai edes uskottava hahmo vaan pelkkä tasapaksu ja sieluttomasti tylyttävä merkkipukuja pitävä vaatehenkari. Russell Crowen näyttelemästä Richie Robertsista saa hieman enemmän irti, mutta loppupelissä tämän ylimoraalinen maailmankatsomus ja virkaintoisuus alkaa käymään hermoille. Koko elokuvan tunteita herättävin hahmo on Josh Brolinin esittämä korruptoitunut etsivä Trupo. Hahmon tarpeellisuudesta voidaan olla montaa mieltä ja omaan silmääni se tuntui aivan liian alleviivattulta esimerkiltä täysin toisenlaisilla periaatteilla toimivasta lainvalvojasta. Trupon olemassaololla saadaan Ritcie Robertsista vielä paljon suurempi hyväjätkä ja Lucasista entistä vaisumpi pahajätkä. Hienosti Brolin sivuosaroolinsa kuitenkin suorittaa. Ei käy kieltäminen.

Kaikenlisäksi harmillisen ylipitkäksi venytetty American Gangster petaa päähahmojensa kohtaamista aivan liikaa, koska kun se lopulta tapahtuu, ei se tunnu oikein miltään. Ridley Scott ei yritä olla mikään Martin Scorsese, joka on positiivista, mutta Scottin tavattoman arkinen tyyli kertoa mittavaa rikostarinaa ei kertakaikkiaan tahdo toimia. Ihan elokuvan loppuun on vielä kehitetty lyhyt montaasi, jonka aikana tuntuu tapahtuvan enemmän ja mielenkiintoisempia asioita kuin koko elokuvan keston aikana yhteensä. Miksei elokuva anna tälle kohtaamiselle enemmän valkokangasaikaa? Siitä olisi voinut minun puolesta rakentaa tämän koko elokuvan.

Tarinan ja kerronnan puitteista huolimatta on American Gangsterilla toki positiivistakin tarjottavaa. Kaikki positiivinen löytyy jälleen kerran tekniseltä osa-alueelta. Elokuvan ajankuva on toteutettu hyvin, josta ropisee muutama plussapallo. Kuvaaja Harris Savidesin mukavan seepiansävytteinen värimaailma näyttää harvinaisen hyvältä ja 1970-luvun tunnelma välittyy kuvien valityksellä kauttaaltaan todella hienosti.

Vaikka tekniikka jälleen kerran toimiikin niin en näe montaakaan hyvää syytä miksi tämän keskinkertaisuuden parissa kannattaa viettää kaksi ja puolituntia. Komeita kuvia voi katsella huomattavasti kiinostavammissakin elokuvissa. Jos olisin tiennyt miten tämä tositarina oikeasti päättyy ja miten Ridley Scott on sen kertonut, olisin ihan huoletta voinut jättää kyseisen tekeleen katsomatta sillä en olisi menettänyt mitään olennaista. Nyt mieleeni jäi vain ylihehkutettu megaelokuva, joka ei tunnu miltään.

American Gangsterin katsominen kestää monta kertaa pidempään kuin sen unohtaminen, joka summatkoon lopputuloksesta kaiken tarpeellisen.