Event Horizon – 2-disc Collector´s edition

Elokuva

Mortal Kombat, Event Horizon, Resident Evil, AvP… Näitä elokuvia yhdistää vain yksi asia: nimittäin ohjaaja Paul W.S. Anderson. Onneksi yhdistävänä asiana on vain yksi asia, sillä tämä on ainoa kerta kun Anderson teki jotain todella erikoista ja onnistunutta ohjaajan pallilla.

Vuonna 1997 julkaistu Event Horizon nimittäin onnistui erottumaan joukosta niin omalaatuisena elokuvana 90-lukua vaivanneen avaruusbuumin keskeltä, että sen saama kulttistatus nousi ihan omiin sfääreihin sen jälkeen kun se ei päässyt Suomessa edes teatterilevitykseen raakuutensa vuoksi ja päätyi vasta vuonna 1998 suoraan videolle. Elokuvaa sensuroitiin jopa Amerikassakin: alkuperäistä versiota jouduttiin leikkaamaan yli 30 minuuttia ennenkuin studiot hyväksyivät sen teatterilevitykseen.

Event Horizon on sekoitus Hellraiseria ja Alienia hyvällä mixerillä. Sen luoma tunnelma on niin painostava, että heikkohermoisimmat eivät nuku viikkoon ja rautahermoisemmatkin puristavat penkin käsinojia niin että veri lakkaa kiertämästä. Anderson on saanut koottua lähes mahdottomalta kuulostavan castin ja tekijätiimin tähän elokuvaan, ja se kyllä näkyy. Näyttelijät Sam Neil ja Laurence Fishburne eivät esittelyjä kaipaa, eikä myöskään Harry Pottereista ja Black hawk downista tuttu Jason Isaacs, joka aina osaa olla häiritsevän sekopäisen, mutta viisaan näköinen. Eikä sovi myöskään unohtaa Nip/Tuckilla jälleen kuuluisaksi tullutta Joely Richardsonia, joka tekee tässä elokuvassa niin vahvan ja oman “mukavuusalueen” ulkopuolelle sijoittuvan roolin, ettei voi muuta kuin hattua nostaa.

Jo elokuvan ensimmäinen kohtaus pudottaa katsojalta turhat luulot pois siitä, että nyt olisi kyseessä jokin normaali avaruuteen sijoittuva sci-fi-pläjäys. Event Horizon alukseen oli haettu Notre Damen kirkosta mallia ja sen kyllä huomaa. Kun ensimmäisen kohtauksen kamera-ajo aluksen läpi päättyy ja päästään Neilin esittämän tohtori Weirin pieneen avaruuskoppiin, alkavat hikikarpalot nousta katsojan otsalle pelkästä kauhun odotuksesta. Tässä vaiheessa ohjaaja Anderson tekeekin loistavan vedon ja rauhoittaa elokuvan tahtia esitellen päähenkilöt sujuvasti ja värikkäästi kuin Ridley Scott konsanaan Alienin alussa. Miehistölle selviää, että seitsemän vuotta sitten kadonnut alus, jonka tarkoitus oli käyttää uutta teknologiaa matkustaakseen avaruudessa valoa nopeammin, on yllättäen löytynyt, ja kukaan ei tiedä missä se on tuona aikana ollut. Tarina eteneekin hyvin jouhevasti aina aluksen löytymiseen saakka ja aina välissä katsojaa kutitellaan edessä pilkottavan vaaran laadusta ja siitä kuinka ihmisen ei pitäisi mennä sorkkimaan luonnon järjestyksen kanssa. Fishburnen esittämän kapteeni Millerin heikkoudet ja vahvuudet tuodaan hyvin esille ja hänestä huokuva auktoriteetti sekä Fishburnen tuoma maaginen ilmeillä näytteleminen suorastaan salpaa hengityksen.

Kun elokuvan “päähenkilö” Event Horizon löydetään ja sitä aletaan tutkia, alkaa pelastusmiehistölle ja varsinkin katsojille selvitä, ettei kyseessä olekaan mikään tavallinen alus ja todellakaan mikään tavallinen pelastustehtävä.
Tästä eteenpäin elokuva nousee sellaiselle kauhun ja thrillerin tasolle, että huokaista ei voi kuin vasta lopputekstien alkaessa ja silloinkin kurkussa on ikävä ahdistava tunne, joka vaatii hetken totuttelua.

Elokuvan jälkituotannossa oli kuulemma niin vähän aikaa, ettei mitään ehditty tehdä kunnolla ja ohjaajan mukaan leikkaus ja editointi jäi puolitiehen ajan puutteen ja yhtiön painostuksen takia. Täytyy sanoa, että onneksi näin, sillä ehkäpä juuri siksi tämä elokuva onnistuu olemaan niin häiritsevä, ja sen tuoma raakuus ei ylitä campin rajoja. Myöskin se, että elokuvan alkuperäinen idea aluksen vallanneista kummitus alieneista hylättiin, ja tehtiin jotain täysin uutta ja innovatiivista, nostaa tämän elokuvan kulttielokuvien harvaan joukkoon.

Dr. Weir: You know nothing. Hell is only a word. The reality is much, much worse.

Kuva

Kuva on restaroitu tässä Collector’s editionissa todella hyväksi ja lähes kaikissa tämän ikäluokan dvd-julkaisuissa näkyvä kuvan sumeisuus ja rakeisuus on kokonaan poissa. Kuvan laatu on lähes referenssitasoa, eikä se häviä yhtään tämän päivän julkaisuille. Vaikka elokuvan sävy on hyvin tumma, niin dynamiikka on erittäin onnistunutta ja kaikki tumman sävyt erottuvat toisistaan.

Ääni

Tähän julkaisuun lisätty DTS-ääniraita on todellakin ollut rahan arvoinen päivitys vanhaan julkaisuun verrattuna, sillä nyt avaruuden huminat (siis elokuva-huminat) ja räjähdykset todellakin tuntuvat. Heti elokuvan alussa oleva kohtaus tärisyttää myös naapurin seiniä jos laitteistosta löytyy potkua. Myös surround-kanavia on käytetty viisaasti ja painostava ilmapiiri ja säikyttelykohtaukset todella toimivat.

Ekstrat

Toiselle levylle paiskatut viisi “Making of dokument”-pätkää ovat todella kattavia, vaikkakin ne suurilta osin ovat ohjaajan ja tuottajan yhteiskehumista elokuvalle, mutta myös muutamia hauskoja ykstyiskohtia paljastuu elokuvan teosta näistä dokkareista. Myös muut ekstrat ovat hyvin informatiivisia, mutta alkavat toistaan itseään jossain vaiheessa. Ainoa mitä tästä jää kaipaamaan on ”bloopers”-tyyppinen dokkari.