Hinnalla millä hyvänsä

Gus Van Santin mediasatiiri Hinnalla millä hyvänsä (To Die For) sisältää elokuvallisesti kaikkea, mitä hyvä elokuva tarvitsee menestyäkseen: karaistuneen luovan ohjaajan, motivoituneet näyttelijät ja ennen kaikkea erityisen mehukkaan kantavan juonen.

Suzanne Stone Maretto (Nicole Kidman) on tuiki tavallinen yhdysvaltain kansalainen, jolla tuntuisi olevan pullat varsin hyvin uunissa. Hän elää keskiluokkaisessa tyypillisen suuressa amerikkalaisessa kodissaan tuoreen rakastavaisen aviomiehensä, Larry Maretton Matt Dillon) kanssa. Larry on pian tuleva perimään vanhempiensa tuottoisan ravintolabisneksen. Heillä on amerikkalaismaisen suuri tuttavapiiri ja koko elämä on muutenkin maalailtuna vaaleanpunaisten läpinäkyvien silkkiverhojen suojaisaan peitteeseen. Larryn mielestä olisi vihdoin tullut aika perustaa perhe ja saada lapsi, ellei jopa toinenkin. Suzannen elämä näyttäisi ulkoisesti olevan lähellä täydellistä amerikkalaista unelmaa…

Larryn unelmissa on kuitenkin varsinainen kauneusryppy – ellei jopa valtava arpi. Suzannella on pakonomainen tarve päästä parrasvaloihin. Sitähän kaikki kunnolliset amerikkalaiset haluavat. Suzanne tosin on päättänyt pääsevänsä parrasvaloihin keinoilla millä hyvänsä. Hän voisi vaikka tappaa päästäkseen tavoitteeseensa. Larryn perheen perustamista koskevat suunnitelmat sotkisivat kuitenkin Suzannen omat suunnitelmat täydellisesti, joten Suzanne päättää puuttua ongelmaan ennen kuin on liian myöhäistä. Hän ei aio jäädä tuntemattomaksi mitättömyydeksi. Parrasvaloista on tuleva hänen kohtalonsa. On tullut aika raivata kaikki esteet pois tieltä.

Elokuva on kuvattu varsin mediasatiirille ominaisia tyylejä käyttäen. Tarina etenee Suzannen kertojan äänen ja itse tarinan välillä jouhevasti, mutta ikään kuin pisteenä ii:n päälle, on tarinaan myös sangen ovelasti ujutettu muka-dokumenttimaista kuvaustyyliä sekaan. Leikkaaja on varmasti tehnyt täyden päivätyön veitsenterävän tarinalinjan säilyttämisen puolesta. Mutta on se myös kannattanut.

Gus Van Sant on luonut elokuvaan aavistuksen Fargomaisia kylmän tragikoomisia piirteitä omaavan mahtavan tunnelman. Päähenkilöistä on luotu niin huvittavan stereotyyppisen amerikkalaisia peilaavia kuin suinkin on vain ollut mahdollista. He elävät ja toimivat, kuin prinssit ja prinsessat unelmasaduissa konsanaan. Kaikki ovat voittajia, eikä häviäjistä tosiaankaan puhuta.

Näyttelijäsuorituksiltaan elokuva suorastaan loistaa. Nicole Kidmanin sanottiin olleen niin innoissaan Hinnalla millä hyvänsä –elokuvan käsikirjoituksesta, että hän oli lopulta soittanut Gus Van Santille suoraan kotiin ainoastaan sanoakseen olevansa kuin määrätty työskentelemään hänen kanssaan elokuvan puitteissa. Lopulta Gus Van Sant ilmoittikin antaneensa Suzanne Stonen roolin hyvin motivoituneelle Kidmanille. Ei siis liene ollenkaan ihme, että Kidmanin roolisuoritus rankattiin Premiere Magazinen sadan kaikkien aikojen parhaan näyttelijäsuorituksen joukkoon sijalle 40. Gus Van Santin hyvä ystävä, Matt Dillon tekee myös varsin perusvarmaa työtä Suzannen sokaisemana aviomiehenä, joka ei oikeastaan pääse koko elokuvan aikana lainkaan Suzannen juonista selville. Ei, ennen kuin on liian myöhäistä. Mielestäni elokuvan kruunaa vasta kuitenkin Larryn kyyninen sisar, Janice (Illeana Douglas) . Ilman häntä elokuva olisi menettänyt varmasti huomattavastikin hohtoaan. Ohjaajalegenda David Cronenberg nähdään myös varsin pienessä, joskin lopulta hyvinkin merkittävässä, roolissaan mystisenä ”miehenä lammella”.

Hinnalla millä hyvänsä on mustaa komediaa parhaimmillaan. Loistavasti kirjoitettu käsikirjoitus, sekä varsin mehukas tosielämän tarina jaksavat kietoa katsojaansa elokuvan alusta loppuun saakka suorastaan koukuttavalla otteellaan. Näyttelijäsuoritukset ovat tasaisen varmoja, eikä elokuvan ohjauksestakaan löydä moitteelle sijaa. Täydelliseksi viiden tähden jymypläjäykseksi elokuvasta ei kuitenkaan ole. Kyseessä on ehkä sittenkin aavistuksen liian hitaasti etenevä, ja katsojalta liikaa kärsivällisyyttä vaativa, juonivyyhti.