44 minuuttia

44 minuuttia (44 Minutes: The North Hollywood Shoot-Out) perustuu tositapahtumiin, jotka sattuivat Kalifornian kuuman auringon alla vuonna 1997. Tuolloin kaksi pankkiryöstäjää kohtasivat ulkona odottavat poliisit ja seurauksena oli yksi verisimmistä ammuskeluista Yhdysvaltain poliisin historiassa: pankkiryöstäjillä kun sattui olemaan päällään paksut kevlar-liivit ja rynnäkkökiväärit, kun taas poliisilla oli vain käsiaseita. Koko tapaus oli varsin moderni ja ajanhenkeä puhkuva, sillä uutishelikoptereiden kuvatessa livenä tapahtumaa, poliiseja haavoittui silmittömässä tulituksessa iso liuta. Nyt tästä yhdestä rikoshistorian verisimmästä ja samalla erikoisesta tapauksesta on tehty lähinnä televisioon tarkoitettu elokuva, joka annettiin kanadalaissyntyisen Yves Simoneaun ohjattavaksi.

44 minuutista on oikeastaan aika turha puhua minään toimintaelokuvana, koska se ei omalla tavalla edes ole sitä. Itse asiassa 44 minuuttia on enemmänkin dokumentti, jonka tapahtumat ovat näytelty uudestaan ruudin ja veren voimalla. Näyttelijöitäkin on saatu ihan kiitettävästi mukaan hillumaan ja huitomaan. Pääroolissa -jos miehen roolia voi edes sellaiseksi sanoa- nähdään varmasti monelle tuttu Michael Madsen, jonka rooli etsivänä jättää paljon sanomisen varaa. Silti elokuvan dokumenttimaisuudesta johtuen Madsenin suoritusta voidaan pitää jopa kiitettävänä, koska tavallaan elokuvassa ei olla tekemässä vakavaa elokuvaa, vaan tapahtumien enemmän tai vähemmän autenttista uudelleendramatisointia, jonka vuoksi näyttelijöiden ei tarvitse hirveästi päteä: pelkkä ampuminen riittää aivan mainiosti.

44 minuuttia on myös mielenkiintoinen elokuva. Tiukkaa toimintaa säväyttävät ja elävöittävät kameran edessä tarinoinnit, jotka pönkittävät ehkä hieman periamerikkalaiseen tapaan sankaruutta ja sitä, kuinka vaikeasta tilanteesta noustaan takaisin. Sitten kuvaputkelle lyödäänkin jo karua, mutta tehokasta toimintaa. Osumia otetaan ja niitä annetaan, mutta pankkiryöstäjät sen kun seisovat. Normaalia toimintakohtauksien tehokeinoa, musiikkia, käytetään myös verrattaen vähän, jonka vuoksi toiminnasta jää ehdottoman autenttinen olo. Allekirjoittaneelle mielessä pyöri väkisin Heatin upea pankkiryöstökohtaus 44 minuuttia katsottaessa. Ehkä samoin on pyörinyt ohjaaja Simoneaulla, sillä väliin elokuva on kuin uusi versio Heatin ikkunoita tärisyttävästä kohtauksesta. Silti 44 minuuttia on jotain uutta: ikään kuin Discoveryn dokumentti isolla budjetilla ja nimekkäillä näyttelijöillä. Ainakaan toimintaelokuvien ystävä ei kyllästymisen vaaraa tästä elokuvasta todellakaan löydä. Elokuva kun on miltei koko lyhyen aikansa loputonta tulitusta.