Logan

James Howlett syntyi Kanadan Albertassa 1880 luvun puolessavälissä tilanomistajan perheeseen. Vuonna 2029 James tunnetaan paremmin nimellä Logan eli Wolverine, ja rapeassa noin 140 vuoden iässä aika alkaa vihdoin ottamaan kiinni miehen elämästä. Paljon on verta virrannut marvel universumissa kun Loganista leivottiin Ase-X ohjelman myötä lähes pysäyttämätön luonnonvoima joka periksiantamattomuudellaan ja paranemisvoimallaan selvisi lähes kaikesta mitä maailma hänen tielleen heitti. Logan elokuva on tavallaan joutsenlaulu tälle hahmolle jonka taipaletta elokuvamaailmassa Hugh Jackman on  loisteliaasti kantanut viimeiset  16 vuotta aina ensimmäisestä X-men elokuvasta asti. Logan on haikea, tumma, raju ja surullinen elokuva. Mutta samalla se on jotain mitä marvel elokuva eivät ole tähän mennessä tarjonneet.

Ohjaaja James Mangold jatkaa yhteistyötään Hugh Jackmanin kanssa tässä erilaisessa seikkailussa, jossa PG-13 on heitetty romukoppaan ja katsojan verkkokalvoille tarjoillaan heittämällä verisin ja melankolisin marvel elokuva. Mangoldin kirjoittama tarina sijoittuu siis vuoteen 2029, maailmaan jossa mutantit ovat kadonneet maanpäältä ja muutama viimeiset soturit vaeltavat päämäärämättömästi pitkin maita ja mantuja. Tarina on jälleen eräänlainen hybridi itse sarjakuvista. Mukana on niin Old man Logania, kuin suomessakin nähtyä X-23 tarinaa (v.2006 X-men). Vanhasta Ryhmä-X poppoosta heiluu Loganin lisäksi vain professori X eli Xavier, jonka roolissa nähdään jälleen kerran loisetelias Sir Patrick Stewart joka tällä kertaa pääsee aivan uuteen lyöntiin ikärajan muutoksen takia. Koskaan aikaisemmin emme ole nähneet kiroilevaa ProfessoriX:ää ja se luo tähän aivan uuden sävelen. Nimittäin melankolisuudesta huolimatta Logan sisältää yllättävän paljon myös pistävää tilannekomiikkaa joka tasapainottaa tarinaa loisteliaasti.

Mutta entäpä itse tarina ? Se on näin jälkikäteen ajateltuna jopa aavistuksen yksinkertainen ja suoraviivainen jos sitä vertaa aikaisempiin Marvel tuotoksiin. Mutta samalla se on myös erittäin tunteita herättävä ja se jos jokin on muutosta aikaisempaan. Koska supersankarit ovat hävinneet maanpäältä ja sitä myötä myös sankarihommat, niin Logan on löytänyt itselleen pestin yksityisenä limusiinikuljettajana joka aika-ajoin hoitelee pieniä palveluksia niitä tarvitseville. Xavierin puskiessa jo 90 vuotta myös hänen tehtävänäsä opettajana ovat takanapäin ja pään pehmeneminen on ottanut otteen maailman mahtavimmista aivoista. Logan itsekään ei ole enään elämänsä kunnossa koska 60-luvulta asti hänen luustossaan oleva adamantium on alkanut myrkyttämään hänen kehoaan, jonka lisäksi mies todella on yli 140 vuotias. Parivaljakko on siis hiljalleen lipumassa kohti supersankarien autuaampia metsästysmaita, kunnes eräänä päivänä pieni tyttö nimeltä Laura (Dafne Keen) ilmestyy Loganin elämään.

Laura vaikuttaa normaalilta pieneltä 12 vuotiaalta tytöltä, mutta Logan ja Xavier pian huomaavat että hän on täysin päinvastaista. Siinä missä Logan oli Ase-X, niin Laura on X-23 joten pientä kehitystä on tapahtunut. Ei olekaan vaikeaa arvata että kun Logan lyöttäytyy yhteen Lauran kanssa, joutuvat he kaikki kolme seikkailuun joka johdattaa heidät kohti tuntematonta perässään sama organisaatio joka teki Loganista Wolverinen. Elokuva on monella tapaa kuin viimeinen ristiretki. Sen tarjoamat kuvat ja tunnelmat tuntuvat haikeilta, mutta samalla ne antava tuntemillemme sankareille vielä kerran todistaa miksi he olivat sankareita. Tässä voisi viitata lihaviin leideihin ja vastaaviin, mutta ehkäpä parhaiten elokuvaa kuvaa Johnny Cashin laulu ”Hurt” jonka sävel ja sanat saavat raavaimmatkin miehet nieleskelemään luumun kokoisia paloja. Ensimmäistä kertaa myös elokuvan brutaalisuus tukee sen tunnelmaa ja tarinaa. Logan on hieno loppu Hugh Jackmanin esittämälle kynsisankarille, joka jättää toiveen että vastaisuudessakin näemme R-rated sarjakuvafilmatisointeja.