Being John Malkovich

Being John Malkovich on alusta loppuun todella outo elokuva. Erityisen vaikeaselkoinen se ei ole, mutta sitäkin omituisempi. Se on tarina elokuvatähdestä, joka ei koskaan näytellyt jalokivivarasta, ainakaan omien sanojensa mukaan. Se on tarina naisesta, joka nauttii seksistä toisen naisen kanssa, mutta vain ollessaan toisen miehen sisällä. Se on myös tarina ihmisen mielipuolisesta luonteesta ja sen aiheuttamista itsetuhoisista seurauksista.

John Cusackin esittämä Craig Schwartz on mies, jota on potkittu päähän läpi hänen pienen elämänsä. Hän on köyhä sätkynukketaiteilija, jonka vaimona on “lievästi” eläinrakas Lotte. Heidän talonsa todellakin on kuin eläintarha, ja Craigin kasvoilta voi hyvin lukea, että hän ei ole tilanteeseen järin tyytyväinen. Kaikesta huolimatta hän ei valita, hän elää elämäänsä köyhänä nukketaiteilijana, kunnes sattuu hakemaan töitä konttorifirmasta, joka koomisesti työskentelee erään toimistorakennuksen seitsemännessä ja puolennessa kerroksessa. Harvinaisen omituisten tapausten kautta Craig löytää seinästä tunnelin, jonka kautta kuka tahansa voi päästä näyttelijä John Malkovichin pään sisään vartiksi.

Craig kertoo löydöstään muille, ja hän alkaa työtoverinsa kanssa tehdä sillä bisnestä. Raha virtaa sisään, mutta luonnollisestikaan itse John Malkovich ei ole kovin tyytyväinen siihen, että hänen päänsä sisällä käydään.

Se referoinnista. Itse elokuvan tekninen toteutus on rujoa, mutta omalla tavallaan tunnelmanmukaista. Craigin ja Lotten yhteinen koti tuntuu juuri niin ahdistavalta, miltä sen kuuluukin. Valaistus on suorastaan ärsyttävän heikkoa, ruudun tihrustamisesta tulee tämän elokuvan aikana melkoinen tapa. Tunnelmalle se kuitenkin tekee tärkeän palveluksen, johon ainakin minä tykästyin. Konttori on saatu tuntumaan normaalilta konttorilta, ja kun elämää seurataan Malkovichin silmien kautta, on kuva rajattu tyylikkäästi pieneksi tarkkailu-aukoksi ja katsoja kokee olevansa perverssi tirkistelijä siinä missä se henkilö, joka kulloinkin on Malkovichin pään sisällä. Briljanttia.

Elokuvan tekninen toteutus on raudanluja, näyttelysuoritukset ovat mahtavia ja tekijät ovat paneutuneet elokuvaansa yhdellä jos toisellakin osa-alueella. Käsikirjoitus on pohjajuoneltaan heikko, mutta se sisältää loistavasti persoonallistetut, jopa lähes hullut henkilöhahmot. Huumoria on viljelty alkupuoliskolle kiitettävästi ja hyvällä maulla, mutta lopusta en sitä enää löydä, ehkä parempi näin.

En mitenkään haluaisi haukkua tätä elokuvaa, mutta pakko mikä pakko. Minuun elokuvan käsikirjoitus ei yksinkertaisesti iske. Se on liian helpposelkoinen ja outo. Elokuvantekijät ovat selkeästi koittaneet napsia irtopisteitä nimenomaisesti outoudella, mutta se ei minuun yksinkertaisesti tehoa. Varmasti “Ali-G Indahouse” oli pohjajuoneltaan aivan yhtä outo kuin tämäkin elokuva, mutta en silti ole suitsuttamassa sitä taivaisiin.

Minä kaipaan elokuvalta syvällisyyttä ja ajatuksia herättävää juonta. Tätä Being John Malkovich ei valitettavasti minulle tarjonnut. Joko olen liian tyhmä ymmärtämään tekijöiden poliittisia kannanottoja, tai sitten vain niitä ei ole. Elokuva on kuitenkin hyvä, osta siis toki, jos jostakin satut löytämään. Tärkeimmän tehtävänsä Being John Malkovich suoritti, minulle ei tullut hetkeäkään mieleenkään poistua television äärestä sitä katsoessani.