Atlas

Netflix on laittanut nyt ison vaihteen silmään science fiction elokuvien suhteen, ja näin tämän genren suurena fanina tämän pitäisi tietenkin ilahduttaa suuresti. Ongelma tässä näyttäisi vain olevan se, että vaikka nämä elokuvat ovat tehty suhteellisen suurella budjetilla ja niissä nähdään kaikille tuttuja hahmoja näyttelemässä, niin jokin kumma kemia näistä silti tuntuu puuttuvan. Onko nyt Jennifer Lopezin tähdittämä Atlas tästä poikkeus. Noh, ei se ainakaan ole jatko-osa, ja siinä on mech robotteja. Joillekin se riittää, joillekin ei.

Juoni on kieltämättä yllättävän omaperäinen, mutta aihio on tuttu jo vuodesta 1984. Tekoäly on ottanut maailman haltuunsa ja ihmisiä alkaa kuolemaan sen seurauksena. Tämä polttava teema toki on kokenut tietynlaisen renesanssin nyt vallalla olevan tekoälyboomin seurauksena, joten ehkä on hyvä näin fiktion kautta herätellä ihmisiä siitä, mihin tämä kaikki voi johtaa. Usein ainakin elokuvissa, se ei ole mitään hienoa eikä kaunista. Ja vaikka itse juoni yrittää olla kovin omaperäinen, niin viitteitä eri tieteiskirjallisuuteen sekä varsinkin peleihin sataa pitkin elokuvaa sellaista vauhtia että millään ei voi olla ajattelematta, että ihan kuin tämän olisi nähnyt jossain aikaisemmin. Tottakai Mech robotit itsessään viittaavat sellaisiin peleihin kuin Titanfall tai Mechwarrior, mutta onhan elokuvissa ja peleissä itseohjattavia robotteja ollut vuosikymmeniä.

Mutta palatakseni itse tähän elokuvaan, niin Atlas kieltämättä omaa potentiaalin menestyvään tieteiselokuvaan, mutta valitettavasti menee sieltä missä aita on matalin. Päähenkilönä esiintyvä ikinuori Jennifer Lopez pääsee esittämään Atlas Shepherdia, jolla on erityinen suhde AI robotteihin, koska hänen vanhempansa rakensivat ensimmäisen sellaisen, joka oli itsenäinen. Tämä kaiken aloittanut AI robotti on nimeltään Harlan, ja kuinka yllättävää häntä esittää aasialainen Simu Liu. Elokuva alkaa siis vuodesta 2043 jolloin Harlan on robottijoukkoineen tappanut yli 3 miljoonaa ihmistä, jonka jälkeen paennut avaruuteen omilla raketeillaan. Tästä hypätään 28 vuotta eteenpäin, jolloin Harlan löydetään eräältä planeetalta Andromedan tähdistöstä ja hallituksen joukot päättävät lähettää joukon nappaamaan tai tappamaan Harlanin koska miksi ei. Lopezin esittämä Atlas vihaa kaikkea tekoälyä ja teknologiaa yhtä paljon kuin mummoni älypuhelimia, mutta ilmeisesti vuonna 2071 teknologiaa voidaan edelleen vastustaa.

Ei ole vaikea arvata, että tehtävä Harlanin planeetalle menee hirvittävällä tavalla pieleen ja Atlas selvityy tilanteesta Mech robotin sisällä ja tästä alkaa yli tunnin kestävä kiukuttelu tekniikkaa vastaan ja siitä, kuinka hänen pitää alkaa luottamaan tekoälyyn jälleen kerran selvitäkseen hengissä. Klisee kassit alkavat täyttymään ja tässä taistelussa käydään kaikki ne tilanteet läpi mitä näissä elokuvissa tyypillisesti nähdään. Toiminta on ajoittain todella näyttävää, mutta Lopez tuntuu ylinäyttelevän Atlaksen roolin niin reippaasti yli teknologiavastaisena tutkijana ja analyytikkona, että hänen roolinsa ammattitaitoa alkaa todella epäillä. Samoin hänen taistelutaitonsa nousevat sellaisiin sfääreihin, että en usko analyytikon koulutuksen antavan tähän eväitä. Muita hahmoja ei oikein nähdä, vaikka Mark Strong vetää jälleen yhden armeijatyypin roolin, ja Mech robotin äänenä kuullaan Gregory James Cohan niin ainoat mielenkiintoiset hahmot ovat Atlas ja Harlan. Atlas elokuva on reilun 100 miljoonan dollarin rymistely, jossa moralisoidaan jälleen teknologiaa ja esitetään jonkinlainen kasvutarina tarinan päähenkilölle. Mitään nyansseja ei ole, ja kaikki on erittäin mustavalkoista. Kerran tämän katsoo Titanfall fanina, mutta ei tästä oikein muille ole viihdettä.