Beverly Hills Kyttä III

“No. No. It wasn’t a very good Beverly Hills Cop movie.” – Eddie Murphy 2011 (Late Show with David Letterman)

Tietääkö kukaan, mitä tapahtuu, kun Beverly Hills kytän käsikirjoittajat varmaankin aseella uhaten viedään koppiin, heitetään sekaan toimintaelokuvien käsikirjoittajana toiminut Steven E. de Souza ja sitten heidät suljetaan koppiin varmaan tusinan viskipullon kanssa? Siitä syntyy ihan hemmetin huono elokuva (Beverly Hills Cop III), joka huutaa lähes jokaisessa vaiheessa apua varsinkin kun mukaan heitetään ihan ok-elokuvia ohjannut John Landis ja täysin rooliinsa kyllästynyt (sekä masentunut) Eddie Murphy.

Jos olisin Hollywoodin suuri ja ihailtu käsikirjoittaja, niin kirjoittaisin tarinan Eddie Murphyn näyttelemän Axel Foleyn aseesta, jolla Foley ampuu yli 60 luotia lataamatta asettaan. Tähän tekniseen saavutukseen kirkastuu tekijöiden into koko elokuvasta, jossa ketään ei jaksa kiinnostaa mitään. Selvästi vaisun ja masentuneen oloinen Murphy ei ota ikonisesta roolistaan mitään irti ja maaninen tekeminen on täysin unohtunut jonnekin “hälläviä” ja “mitä vittua” välimaastoon. Tuloksena on puuduttava puolitoistatuntinen, jossa Foley jahtaa Gillin päivänselvää murhaajaa Los Angelesiin ja siellä huvipuistoon, joka on melkein kuin South Parkin ja Bond-pahiksen linnoituksen välimuoto. Ja vähemmästäkin tulee hulluksi, kun huvipuiston laitejonossa nähdään itse George Lucas ja minulle ei ole selitystä sille, että miksi.

“film was a very strange experience” – John Landis

Elokuvan ohjaajan, John Landisin, mukaan (2005 haastattelu) Eddie Murphy ei edes halunnut olla tässä elokuvassa hauska. Landis itse koki, että elokuvan käsikirjoitus on perseestä (ei Landisin sanat), mutta Murphy olisi voinut pelastaa edes jotain, mutta näyttelijä koki hahmonsa olevan nyt aikuinen. Ja siltä myös Murphyn Axel näyttääkin; hän on kuin Denzel Washington Wishistä ostettuna ja synkkäilee elokuvan läpi hakaten ja ampuen kaikkea mahdollista. Muutama hymy toki Axelin kasvoilla nähdään, mutta nekin tapahtuvat varmaan sen takia, että Murphy tiesi kuittaavansa elokuvasta ihan mukavan palkkion.

Myös muut näyttelijät ovat elokuvassa pääosin aivan hukassa. Judge Reinhold uusii roolinsa Billy Rosewoodina, mutta nyt toisen osan huonekasvit ja aseet ovat jääneet jonnekin pois. Koko elokuvan kuihtuneita kasvoja kuvaa se, että Billyn työhuoneessa ei ole enää kuin yksi kasvi, jossa Billy tuijottaa Los Angelesin kartalla vilkkuvia valoja. Samalla mies komentaa kaikki mahdolliset poliisin yksiköt ratsamaan tyhjää ja hylättyä autoa ja kirjaimellisesti hyppää pahisten niskaan kuin pentujaan suojeleva naaraskarhu. Kun mukaan laitetaan tyhjänpäiväisyyksiä lateleva Hector Elizondo poliisina ja pitkän uran tehnyt Timothy Carhart pahiksena, on käsissä aikakautensa kallein “meitä ei vaan kertakaikkiaan kiinnosta”-elokuva.

“an odd movie” – John Landis

Elokuva päättyy siihen, että kaikkia hahmoja ammutaan raajoihin. Uncle Dave on ammuttu, pahikset ja pahisten hännystelijät on ammuttu, Axelia on ammuttu ja Billyä ja Flintiä on ammuttu. Siihen juhlaan hyvikset istutetaan rullatuoleihin samalla kun Uncle Dave julistaa uuden huvipuiston maskotin ilmapallojen saattelemana. Siinä vaiheessa katsoja hakee huoneen nurkasta ämpärin ja oksentaa. Murphy sen sijaan pystyi pyyhkimään kyyneleensä satasen seteleihin, vaikkakin vuosia myöhemmin haastattelussa sanoi olleensa masentunut spiraalissa olevan uransa takia ja kärsineensä alhaisista energiatasoista. Samoista energiatasoista varmaan kärsivät studion päättäjät, sillä tämän elokuvan jälkeen Beverly Hills Cop jäi erittäin pitkälle ja ansaitulle tauolle.