Beverly Hills -kyttä: Axel F.

Viimeiset pari vuotta ovat todellakin olleet vanhojen elokuvasarjojen uudelleen herättämisiä, tai muuten vaan jatko-osia vanhoille elokuville, mutta nyt palataan todella kaukaa tekemään jatkoa. Beverly Hills kyttä sarja oli aikanaan todella kova ja hauska toimintakomedia sarja, johon ainakin itse henkilökohtaisesti tykästyin 90-luvun alussa kun näin kaikki kolme elokuvaa silloin putkeen. Onkin hämmentävää huomata, että ensimmäinen osa tuli jo vuonna -84 joten rapeat 40 vuotta on kulunut Axel Foleyn esittelystä tähän päivään. Miten kummassa mies siis voi toimia vielä poliisina? Noh, Eddie on kieltämättä ikinuori, ja ensimmäisen elokuvan aikaan vasta 23 vuotias.

Mutta tärkein kysymys tietenkin kuuluisi, että miksi pitää jatkaa? Noh, raha varmaan yksi, mutta koska ”ennen oli kaikki paremmin” niin miksipä ei heräteltäisi muistoja ja annettaisiin uudelle sukupolvelle mahdollisuus päästä jälleen vanhojen franchise elokuvien pariin. Edellinen kyttä elokuva tuli vuonna -94 joten 30 vuotta on pitkä aika jatkaa juonta. Eddie ei ole tietenkään edennyt mihinkään urallaan, vaan jatkaa etsivänä Detroitissa jahdaten rikollisia kaduilta ja tällä kertaa jääkiekkomatsista. Ja jälleen päästään huimaan takaa-ajoon, jossa laskennallisesti  60 v Axel yllättävän pirteästi yrittää pysyä rikollisten kannoilla tuhoten jälleen kaiken edestään. Kapteeniksi edennyt partneri Friedman tottakai tykkää tästä, ja näin on saatu sekä Eddie että Paul Reiser esiteltyä yleisölle jälleen kerran.

Mutta nimi tietenkin velvoittaa juonen siirtymistä kohti Beverly Hillsiä, ja eipä aikaakaan, kun Foleyn jo aikuinen tytär joutuu pulaan puolustus asianajajana ja vaikka vanhemmuus suhde on kliseisesti katkennut jo vuosia sitten, Foley ei epäröi lähteä auttamaan tytärtään. Toki tässä myötävaikuttaa Billy joka on jo siirtynyt sinivuokoista yksityisetsiväksi, mutta hänen pyynnöstään isä ja tytär jälleen kohtaavat. Juoneen mahtuu todella paljon yhtymäkohtia ensimmäisestä Beverly Hills elokuvasta, että näin vanhana fanina pienen pieni deja-vu valtaa mielen. Mutta minkäpä muunkaan takia tätä elokuvaa olisi tehty kuin nostalgia lasit päässä, joten juonen kierrätys nyt vain sopii kuvioon. Varsinkin kun vanha tuttu tunnari lähtee soimaan niin pieni nostalgia kyynel kyllä vierähtää itsekunkin poskelle. Uutena hahmona saamme kuitenkin nauttia Joseph Gordon-Levittin esittämästä etsivä Abbotista jolla tietenkin on ollut sutinaa Foleyn tyttären kanssa ja tästä saadaan monet vitsit aikaiseksi. Tähän kun vielä lisätään jo varmaan 90-vuotias Taggart niin johan on jengi koossa taas.

Axel F. on sellainen meille nelikymppisille ja vanhemmille suunnattu nostalgia pläjäys, jota katsellessa voi muistella omaa nuoruuttaan ja turvallisesti uppoutua vanhoihin tuttuihin hahmoihin, joiden syventämiseen ei tarvita vaivaa. Juoni on keskimääräistä parempaa toimintaa ja suurin osa vitseistä uppoaa. Ainoa mitä jää kaipaamaan on tietenkin Axelin nauru, mutta Eddie on monissa haastatteluissa sanonut, että hän joutui opettelemaan siitä pois, koska piti sitä nolona. Pahiksena häärii rooliinsa täydellisesti sopiva Kevin Bacon joka on kuin luotu pahikseksi. ja välillä oikein hymyilyttää kuinka Bacon vetää ne samat manööverit mitä hän on käyttänyt vastaavissa rooleissa viimeiset 30 vuotta. Mutta sekään ei haittaa koska sillähän tässä ratsastetaan.

PS. Täytyy myöntää että on tämä parempi kuin -94 tehty 3-osa joka tappoi tämän franchisen aikanaan.

PSS. Loppukohtaus on täyttä kultaa … ilman banaania pakoputkessa.