Rebel Moon – Part Two: The Scargiver

Zack Snyderin avaruusoopperan toinen osa päättää suoraan sen mihin ensimmäisessä osassa jäätiin, ja nämä kaksi elokuvaa voisi siis periaattessa katsoa putkeen muodostaen reilun neljän tunnin eepoksen. Tällainen pitemmän tarinan jakaminen kahteen osaan on itseasiassa ihan järkevää toimintaa filmintekijöiltä, sillä niin sanottu jatko-osa ei ole sama elokuva toiseen kertaan, vaan tarinan oikea jatko. Tämä olisi siis ihan hyvin voinut olla myös 8 osainen tv-sarja, mutta eittämättä budjetti on helpompi hyväksyä, kun puhutaan elokuvan tekemisestä. Mutta miten tämä toinen osa vertautuu ensimmäiseen, ja saako tarina uutta tuulta alleen tuoden sen kunnialliseen päätökseen? Vastauksia on varmasti yhtä paljon kuin katsojia, mutta totuuden nimissä tarinan taso ei parane ja hidastuksen edelleen varastavat suurimman osan elokuvasta.

Tarina siis jatkaa siitä mihin edellinen jäi, eli Kora kuvittelee tappaneensa pääpahiksen Noblen, mutta kuten aina näissä elokuvissa, mikäpä pahan tappaisi. Tämän elokuvauniversumin tietotaidolla Noble herätetään henkiin, mutta tuntuu että hänen aivonsa eivät aivan palautuneet, tai sitten ärsytykseni tätä hahmoa kohtaan vain muuten kasvoi potenssiin kaksi. Joka ei tietenkään elokuvan pahiksen roolissa ole ehkä niin huono asia. Ulottuvuuksia tästä hahmosta on kuitenkaan turha etsiä, sillä niitä ei todellakaan löydy. Amiraali Noble siis päättää kostaa Koralle sekä tämän tappo yrityksestä että siitä mitä Kora teki aikaisemmin ”äitimaailmassa”, johon tämä toinen osa porautuu nyt syvemmin, eli mistä Kora sai lempinimen ”Scargiver”.

Sankarijoukon palatessa Veldt kuuhun, josta tarina sai alkunsa alkaa Koran ja Gunnarin välit lämpenemään ja tämän seurauksena saamme kaipaamamme syntytarinan Koran hahmolle. Kuten arvata saattaa hän edustaa tätä perinteistä tuhkista ylösnoussutta orpolasta jonka ”imperiumi” adoptoi itselleen ja kasvatti tästä hurjan soturin. Ja kuten niin aina näissä tarinoissa sankari saa kokea karkeimman kautta, että hänet kasvattaneet ihmiset eivät olleetkaan kovin mukavia ihmisiä, ja lopuksi petoksen leima mäjähtää otsaan ja Koran maailma romahtaa. Hänestä tulee hylkiö, jota koko Imperiumi jahtaa, ja näin hän päätyy tälle viljelykuulle, josta kaikki sai alkunsa, ja johon kaikki loppuu. Kosto ja vastakosto näyttää olevan nyky hollywoodin kantava teema.

Kaiken kukkuraksi klisee laatikosta kaivetaan vanha kunnon ”koulutetaan maanviljelijät” taistelemaan imperiumin super sotilaita vastaan kahdessa päivässä, sillä onhan meillä mukana aina niin positiivinen Dijmon Hounsou jonka esittämä kenraali Titus näemmä kouluttaisi peukaloisistakin taistelijoita kahdessa tunnissa. Kaikki rakentuu siis huimaa lopputaistoa varten, johon pääsee myös ensimmäisessä osassa hieman unohdettu uudelleen ohjelmoitu taistelijarobotti ”Jimmy” joka kokee uudelleen heräämisen ja liittyy maanviljelijöiden puolelle taistoon. Jimmyn äänenä loistaa itse Anthony Hopkins, joka onkin ainoa positiivinen asia tässä hahmossa.

Kuten arvata saattaa, suuri lopputaisto käydään kaikkien ennalta arvattujen koukkujen mukaan, ja suoraan tähtien sodasta napattu lopputaistelu ”Dreadnought” aluksella on toki komean näköistä, mutta tässä vaiheessa katsojan pupillit ovat jo niin kyllästetty Snyderismeillä, että mehulasi meinaa väkisin pudota syliin. Rebel Moon osa kaksi on jotenkin masentavan hienon näköinen elokuva, joka kovasti yrittää olla omalaatuinen ja erikoinen, mutta kaatuu kaikkiin niihin kliseisiin mistä sitä syytetään. 166 miljoonan dollarin budjetti näkyy tehosteissa ja kuvauksessa, mutta ei juonessa. Se on niin valmiiksi pureskeltua, että makua ei vain enään irtoa. Michael Huismanin Gunnar toki parantaa suoritustaan mutta muuten tämän unohtaa pari tuntia katsomisen jälkeen. Loppunoottina haluan kyllä nähdä tästä tehdyt Snyder leikkaukset, sillä mies on sanonut, että ne ovat kummatkin kolme tuntia pitkiä, ja ne ovat K-18 leikkauksella, eli verta ja tissejä tullaan näkemään tämän kastroidun PG-13 version sijasta paljon enemmän. En usko, että tarina siitä paranee, mutta jospa ylimääräinen gore jotenkin syventäisi edes hahmoja, ken tietää.