Kun ohjaajalegenda Ridley Scott alkoi antamaan viitteitä siitä, että hän haluaisi palata Alien-maailmaan uuden elokuvan voimin, niin varmasti monella elokuvan ystävällä lurahti housuun pientä touhutippaa. Olihan mies yksin vastuussa yhdestä aikakautemme parhaasta scifi-kauhu elokuvasta, sekä tietenkin monesta muusta merkkiteoksesta. Mutta vaikka kaikille on varmasti tullut selväksi, että Ridley Scott harvoin tekee sutta tahi sekundaa, niin pienen pieni huoli nousi huulille kun Scott sanoi päätyvänsä 3D-tekniikkaan, ja vielä isompi huoli kun elokuva ei olisikaan mikään jatko-tai esiosa millekään Alien-saagan elokuvista. Mistä elokuva sitten tulisi oikein kertomaan? Salaisuuksien verhoja raotettiin hyvinkin varovaisesti ja julkisuuteen ei tihkunut oikeastaan mitään tietoja mistä elokuva tulisi kertomaan. Ainoastaan tieto, että tapahtumat sijoittuisivat paljon ennen ensimmäisen Alien-elokuvan tapahtumia antoi osviittaa missä referenssissä tässä tultaisiin liikkumaan.
Kaikesta tästä hypestä liikkui internetin loppumattomilla valtaväylillä ties minkälaista tietoa mutta mitään konkreettista ei vuotanut ulos. Fanipoikien, minä mukaanlukien, odotusarvoja nostettiin aina pykälittäin ja totuuden nimissä on mainittava, että jossain vaiheessa mentiin sen pisteen yli kun mikään ei tulisi enää täydellisesti tyydyttämään vankimpia faneja. Odotukset vain olivat nousseet liian suuriksi. Mutta tässä asiassa Ridley Scott onneksi on mestari. Hänen ammattitaitonsa ja haastattelut lehdille alkoivat tuoda konkreettista tietoa itse elokuvasta samalla tuoden realistisa odotuksia siitä mitä odottaa. Tämä ei olisi uusi Alien hienoilla tehosteilla, vaan tämä olisi samassa Weyland-Alien universumissa toimiva teos, joka antaa vain viitteitä aikaisempiin teoksiin. Tarina ei lähtisi avaruuden pienistä huudoista, vaan paljon suuremmista kysymyksistä, eli meidän alkuperästä.
Olikin ilo nähdä pitkästä aikaa elokuva, joka ei mene tehosteet edellä kohti silmiä kirvelevää synapsitulvaa, vaan pohjana toimii tarina, ja ennenkaikkea ihmiset sillä niihinhän hyvä elokuva perustuu. Pääosaan onkin valittu nyt pinnalla oleva naistähti Noomi Rapace, jonka herkkä, mutta sisältä voimakas olemus Elizabeth Shaw:na pääsee lähes Ellen Ripleymäisiin piirteisiin jääden kuitenkin karvan verran Weaverin karisman alle. Tarinan toisena vahvana naishahmona häärää pitkänhuiskea Charlize Theron, jonka olemus avaruuslaivan komentajana on osuva, mutta kylmä. Kolmantena pääosan esittäjänä onkin sitten lähes maagisen vedon tekevä Michael Fassbender, jonka käyttäytyminen on ajoittain jopa pelottavan vakuuttavaa. Mies vetää roolinsa niin täydelilisesti, että alkuperäisen Alien elokuvan vastaavaa roolia vetänyt Ian Holm jää auttamatta kakkoseksi. Vaikka lähes kaikki näyttelijät kyllä täyttävät paikkansa, niin totuuden nimissä heistä ei vain jaksa välittää, vaan elokuva rullaa näiden kolmen henkilön voimin, vaikka Shawn miesystävä Logan Marshall-Green onkin vahvasti elokuvassa mukana.
Scott mainitsi jossain haastattelussa, että tämä on hänen uskonnollisin elokuva ikinä olematta kuitenkaan uskonnollinen. Tähän väitteeseen on helppo yhtyä, sillä nyt todella selvitellään ihmiskunnan luomista. Onneksi elokuvasta ei kuitekaan tule niin raskas kuin aihe antaa ymmärtää, vaan pohjana toimii lähinnä “Space Jockeyn” alkuperän selvittäminen ja tietenkin alkuperäisen hengen mukaisesti ihmisen kavaluus ja ahneus suurten asioiden äärellä. Sillä ihmiset ovat jälleen uhrattavissa suuremman voiton edessä, ja tällä kertaa itse Weyland yrityksen pomo heiluu puikoissa. Scott rakentaakin tarinaa hienosti kohti loppussa odottavaa kliimaksia viljellen viitteitä 30 vuoden takaisiin tunnelmiin. Fanipojille tarjotaan riittävästi tartuntapintaa, mutta onneksi myös uudet fanit saavat tästä aivan tarpeeksi jännitystä, vaikka kaikkea ei ihan väännetäkään rautalangasta. Mutta jotain tästä jää silti uupumaan. Koko elokuva kun tuntuu eräänlaiselta pilotilta isommille asioille. Älkää käsittäkö väärin, että elokuva olisi pettymys, mutta sen kertoma tarina jää loppupeleissä hieman pieneksi ja lopussa tulee ajatus, että tässäkö tämä nyt oli. Olisi ollut ehkä liioiteltua laittaa loppuun “to be continued”, mutta sellainen fiilis katsojalle auttamatta jää. Tarinan kaari kuitenkin onneksi on sellainen, että tylsää hetkeä ei tämän kanssa tule, ja goren käyttökin tulee vanhaa Alien maailmaa.
Prometheus on kuin joululahja. Se on hieno saada, mutta aina sitä jää toivomaan jotain parempaa. En usko, että mikään olisi ollut täysin tyydyttävä ratkaisu, ja kun hieman miettii niin onhan tämä kaikessa massiivisuudessaan Ridley Scottilta oiva vastaveto nykyajan sarjakuvasankari mätöille ja PG-13 toiminnalle. Kyllä tämän jälkeen jaksaa taas odottaa uutta scifi-kauhua, sillä ei niitä koskaan liikaa ole ja tämä on varmasti tämän vuosituhannen paras sellainen. Ehkä se järjen räjäyttävä Alien eepos nähdään sitten seuraavan 30 vuoden kulutta, ken tietää.
Prometheus
-
75%
Poiminta
Genret: kauhu, sci-fi, toiminta
Kesto: 124 min
Ohjaaja: Ridley Scott
Pääosissa: Charlize Theron, Guy Pearce, Idris Elba, Logan Marshall-Green, Michael Fassbender, Noomi Rapace, Rafe Spall, Sean Harris
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Valmistusvuosi: 2012