Tower Heist

Brett Ratner on mies, jonka nimen olemme kaikki voineet nähdä milloin minkäkin toimintakomedian (Rush Hour) tai komedian levyn kannessa. Hän on nimittäin ohjaaja, joka on erikoistunut tekemään jostain syystä suhteellisen suosittua alagenreä, jossa toimintaa ja komediaa yhdistellään hieman vaihtelevalla formaatilla. Nyt sellainen on iskostettu heist-elokuvaan (ryöstö-elokuvaan), jota tähdittävät pääosin menneen talven tähdet, joita johtavat Ben Stiller, sekä varmasti kaikkien tuntema naureskelija Eddie Murphy (jonka todellinen läpimurto ja miltei ainut hyvä elokuva Beverly Hills Cop, valmistui jo vuonna 1984).

Tower Heistissä on kyse mistä muusta kuin “tornin ryöstöstä”. Ben Stiller näyttelee hotellia johtavaa päällikköä, joka pitää huolta alaisistaan ja asiakkaistaan. Mikään ei jää Stillerin näyttelemältä Joshilta huomaamatta ja miehen inhimillisyys ja toimivuus rooliin voisi helposti poikia vaikka pienen minisarjan. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun hotellin penthousessa asuva Arthur Shaw (vanha kettu Alan Alda) jää kiinni talousrikoksista. Siinä samassa menee hotellin työntekijöiden säästöt ja syylliset tietenkin heivataan “tornista” pihalle. Siitä syntyy suunnitelma, jossa Josh kavereineen päättää putsata ilkeän talousrikollisen, Shaw:n, säästöt.

Jos ajattelee Tower Heistiä pelkkänä heist-elokuvana, niin se on lajissaan suhteellisen toimiva ja harmiton elokuva. Se ei mässäile väkivallalla, vaan pikemminkin tarinaan haetaan syvyyttä henkilöhahmojen ja puolihauskojen tapahtumien osalta. Huumoria Ratner yrittää tuoda elokuvaan Eddie Murphylla, mutta mielestäni Murphy on ainakin osittain näissä kuvioissa menneen talven lumia. Samaan kategoriaan voidaan helposti laskea myös kuvioista välillä täysin hävinnyt Matthew Broderick, sekä ainakin jossain mielessä Tea Leoni, jolta ei varmaan ole ikinä tullut mitään elämää suurempaa ulos. Nähdäänpä elokuvassa myös jonkinlaista nousua tekevä Casey Affleck, joka on omassa roolissaan sentään jonkin verran innostava.

Mikäli katsoja kuvittelee saavansa Tower Heististä irti enemmän kuin keskinkertaisuuksia ja puolilämpimän ryöstötarinan, niin hän kuvittelee yksinkertaisesti väärin. Vaikka elokuvan tekninen toteutus on kirkas ja lähes kliininen, niin sama pätee tarinaan: katsojalle kun on aivan sama, että mitä elokuvassa tapahtuu. Niinpä Tower Heist putoaa automaattisesti kategoriaan “katso kerran ja unohda sitten”. Se on pohjimmiltaan mitäänsanomaton elokuva, jolle ei muodostu mitään painoarvoa mihinkään suuntaan. Totuus kun vielä on se, että parempia heist-elokuvia on tehty pilvin pimein.