Kun puhutaan suurista historiallisista eeposelokuvista, mieleen tulevat sellaiset teokset kuin Tuulen viemää ja Titanic. Näiden elokuvien kulta-aika on kaukana menneisyydessä, mutta aina silloin tällöin nykyohjaajat yrittävät saada nimiään elokuvahistorian sivuille uusilla teoksilla. Tunnusomaista näille eeposelokuville ovat tietenkin elämää suuremmat romanssit, huimat seikkailut, yleensä joku sota ja tietenkin massiiviset puitteet järjettömällä määrällä statisteja yhdistettynä vastaavaan rekvisiittaan. Baz Luhrmanin ikuisuusprojekti Australia täyttää nämä kriteerit liehuvin lipuin, joten tämän elokuvan kohdalla voidaan todellakin puhua eeppisestä elokuvasta, mutta onko lopputulos sittenkään niin eeppinen kuin sen tekeminen oli? Kyllä ja ei.
Jo elokuvan näyttelijävalintoihin kiinnittyi yllättävän paljon draamaa, kun Russell Crowen piti tulla pääosaan, mutta monista verhojen taakse jääneistä syistä mies kieltäytyi kunniasta vedoten tietenkin kiireeseen ja sen semmoisiin. Kun Heath Ledger kiiruhti tekemään Batmania, tarttui Australian kovaluisin kaveri haasteeseen, ja Hugh Jackman puki karjapaimenen varusteet ylleen ja näin jälkikäteen ajateltuna pelasti koko tuotannon. En olisi voinut kuvitella parempaa näyttelijää esittämään ainoastaan lempinimellä Drover (karjanajaja) esiintyvää hahmoa tässä elokuvassa. Jackman on niin miehinen mies, että testosteroni haisee sohvalle asti ja naiskatsojat varmasti saavat kaipaamaansa silmäkarkkia koko rahan edestä. Jackman ei ainoastaan ole fyysisesti hirmuisessa vedossa, vaan myös asenne ja esiintyminen hohkaa sellaista tähtikarismaa, jota enää harvoin näkee.
Vahvat miehet tarvitsevat parikseen vahvan naisen, ja Nicole Kidman toden totta täyttää nämä kriteerit. Kidmankin kuuluu jo siihen tähtikaartiin Hollywoodissa, jonka ei tarvitse enää todistella näyttelijänlahjojaan. Lähes kaikkeen taipuva nainen onkin kuin tehty tätä roolia varten, ja huhujen mukaan hän suostui rooliin lukematta edes käsikirjoitusta, koska Luhrmann oli ohjaamassa. Ilmeisesti heidän edellinen yhteistyönsä Moulin Rougen kanssa oli niin onnistunut, että tämän elokuvan suhteen ei ollut epäilyksen häivää. Kuten Jackman, Kidman vetää roolinsa sellaisella tunteen palolla ja intohimolla, että katsoja ei voi kuin häikäistyä. On hämmästyttävää huomata, että menestykset Hollywoodissa eivät ole ylpistäneet pääosaparia laisinkaan, vaan Hugh ja Nicole vetävät roolinsa suurella sydämellä.
Mistä tämä suuri eepos sitten kertoo? Jos avaruus on viimeinen käymätön korpimaa nyt, niin Australia oli varmasti sitä 1930-luvun lopussa. Toisen maailmansodan kolkuttaessa ovella, britit tarvitsevat ruokaa sotilaille, ja karjaa kuljetetaan Australian pohjoisosassa olevasta Darwinista kohti Englantia. King Carney (Bryan Brown) omistaa lähes kaikki laidunmaat alueella lukuunottamatta yhtä varsin varteenotettavaa kilpailijaa Maitland Ashleyta. Ashley kuitenkin surmataan ja hänen tilansa näyttää menetetyltä, kunnes miehen vaimo Sarah Ashley (Kidman) saapuu englannista myydäkseen tilan, mutta törmääminen karjanhoitaja Droverin (Jackman) kanssa muuttaa koko tilanteen. Sarah saa todellisen pikakurssin Australian tavoista ja varsinkin aborginaaleista ja huomaamattaan hän alkaa kiintyä niin tilaan kuin siellä asustelevaan pieneen puoli-aborginaali lapseen Nullahiin (Brandon Walters).
Pelastaakseen tilansa, Ashleyn täytyy kuitenkin ajaa yli 1500-päinen karjalauma läpi Australian pohjoisen korpimaan apunaan vain Drover ja muutama tilan palkollinen. Suuri seikkailu voikin näin alkaa. Ohjaaja Luhrmann on luonut suorastaan häkellyttävän hienot puitteet elokuvalle, kun mies kuvaa maansa karua luontoa ja sen henkeäsalpaavia maisemia. Suurelokuvan tavoin maisemat ja suuret eläinlaumat ovat aitoja, eivätkä mitään hikisiä cgi-luomuksia. Ainoaksi miinukseksi elokuvassa nouseekin ajoittainen alleviivaaminen siitä, miten aborginaaleja kohdeltiin tuolloin maassa. Brittien kolonisaation jäljet näkyivät ja lähetystyö näyttää sen nurjan puolensa, kun se yrittää käännyttää puoli-aborginaaleja valkoisten tavoille. Mutta onneksi elokuvan punainen lanka pysyy kuitenkin Droverin ja Sarahin rakkaustarinassa, jossa on tunnetta vaikka muille jakaa. Myös japanilaisten pommitus on tehty suorastaan loisteliaan vakuuttavasti ja monet katsojat eivät varmasti tienneet kuinka lujaa japanilaiset iskivät tuolloin Australiaan.
Elokuvaa on toki moitittu liiallisesta sentimentaalisuudesta ja aavistuksen mustavalkoisesta näkemyksestä ajan tapahtumiin. Mutta jos elokuva olisi tehty toisin, se ei olisi näin eeppinen. Ja juuri nämä asiat iskivät ainakin allekirjoittaneeseen. Ehkäpä olen vain tulossa vanhaksi, mutta kun elokuva herättää sellaisia tuntemuksia kuin tämä, se ei voi olla huono. Vaikka kriitikon silmäni näkivätkin paljon asioita, jotka olivat elokuvassa hieman pielessä, niin se tunne, mikä lopussa valtaa katsojan, on niin voimakas, että kokonaisarvio jää kirkkaasti positiivisen puolelle. Mieleni iloitseekin siitä, että tällaisia elokuvia vielä tehdään.
Australia
-
78%
Poiminta
Genret: draama,rakkaus,sota,western,seikkailu
Kesto: 159 min
Ohjaaja: Baz Luhrmann
Pääosissa: Brandon Walters,David Gulpilil,David Ngoombujarra,Bryan Brown,David Wenham,Hugh Jackman,Jack Thompson,Nicole Kidman,Wah Yuen
Valmistusmaa: Yhdysvallat,Australia
Valmistusvuosi: 2008