The Office complete series one & two

Alkusanat

Brittiläinen, vuosien 2001-2003 aikana BBC Two:lle tehty televisiosarja, The Office, edustaa 2000-luvun komediagenren ehdotonta huippua. BAFTAn ja jopa ensimmäisenä brittiläisenä komediasarjana Golden Globen napanneen (suoraan muuten Sinkkuelämää- ja Monk-sarjojen edestä) The Officen menestys ei kuitenkaan ollut sattumaa. Se osui ajan hermoon ollen selkeästi erilainen valmiiksi naurettujen amerikkalaisten sitcomien edessä ja näyttämällä, kuinka mustasta huumorista, pettämättömästä tilannetajusta ja myötähäpeästä voidaan tehdä jumalaista komediaa.

Yksi The Officen perustavanlaatuisista oivalluksista oli kuvaus. Sarjan luojat eivät halunneet missään nimessä luomuksensa näyttävän tai kuulostavan sitcomilta ja sen vuoksi he kuvasivat sarjan vale-dokumentin muotoon, jota kutsutaan “mockumentaryksi”. Tuloksena oli katsojaa hämmentävä, mutta samalla piristävä kokonaisuus, jossa katsoja kykeni seuraamaan paljon lähempää ja huomattavasti aidommin päähenkilöiden suhteiden kehittymistä. Kuvaustapa aiheutti myös sen, että katsojan tuntema myötähäpeä (joka on tärkeä koko sarjan toimimisen kannalta) kehittyi aidommassa ympäristössä paljon luontevammin.

Sarjan taru alkoi kotivideosta, jota Stephen Merchant teki BBC:lle päästäkseen sinne töihin. Paikallisen yliopiston opiskelijoiden tuella ja rahaa että aikaa säästääkseen hän teki komediavideonsa dokumentin muotoon käyttäen kuvassa David Brentiä ensimmäisen kerran, jota Merchantin kollegaRicky Gervais näytteli täysin amatööripohjalta. Näin syntyi vuonna 1998 “demo-pilot”, jota täytyy pitää The Officen alkuna. Ja niin erikoiselta kuin se kuulostaakin, niin Gervaisilla ei edes ollut hommaan minkäänlaista näyttelijänkoulutusta. Yhtäkkiä, kun The Officesta tuli hitti, niin Gervaisista, entisestä radion DJ:stä ja Sueden managerista, tuli komediataivaan kirkkain tähti ja palkittu koomikko.

The Officen menestystekijöinä voidaan siis pitää ajoitusta, uutta näkökulmaa, sekä Merchantin ja Gervaisin katsojansa miltei myötähäpeään kuolettavaa käsikirjoitusta, joka ottaa tarinasta lähes kaiken irti. Sarjan vahvuutena voidaan myös pitää sitä, ettei sarja lyö missään vaiheessa huumoriaan yli, vaikka tähän olisi ollut täysi mahdollisuus Gervaisin mielipuolisen hahmon, David Brentin kautta. Eikä toimiston pomoa, Brentiä, hännystelevä Garreth ole huumoripitoisuudessaan yhtään sen huonompi näätämäiset kasvot (johon muuten viitataan yhdessä episodissa kysymyksellä “If you had to choose, are you weazel or arse?”) omaavan Mackenzie Crookinnäyttelemänä. Itsestäänselvä ja käsittämättömän hauskan Ricky Gervaisin ohella Crook onkin yksi sarjan kantavista voimista. Militaristisen hännystelijäluonteen neuroottinen ja sekava touhu aiheuttaakin katsojalle monet naurut.

Eikä toimiston tylsistyneintä jäsentä, Timiä, näyttelevä Martin Freeman jää hirveästi toiseksi. Freemanin loistavat ilmeet (jotka ovat kuin yhtä katsojan ilmeiden kanssa) sulautuvat sarjan henkeen samalla tavalla kuin Lucy Daviksen näyttelemän Dawnin piiloromanssi Timiin.

Kaiken kaikkiaan The Office jatkaa brittiläisen komedian menestysperinnettä, jota esimerkiksi Rowan Atkinsonin karismaan profiloitunut “Black Adder” jaHugh Laurien ja Stephen Fryn näyttelijäntaitoihin luottanut “Jeeves and Wooster” ovat pitäneet menestyksekkäästi yllä. Se myös teki jotain aidosti uutta jättäen taustanaurut unholaan ja luottaen katsojaansa. Toisin sanoen The Office antoi katsojalle aidosti tilaa nauttia sarjasta sen sijaan, että kaikki olisi annettu hopeavadilla valmiiksi pureskeltuna.

Nykyään, muutama vuosi menestyksen jälkeen, sarjan luojat työskentelevät edelleen tutuissa aiheissa. Merchant näyttelee hyvin pienissä rooleissa, ohjaa, tuottaa ja käsikirjoittaa jenkkien versiota Officesta, sekä on tietenkin tehnyt Gervaisin kanssa erittäin hienon sarjan nimeltä “Extras”, joka kertoo pieniä rooleja tekevistä näyttelijöistä. Gervais on puolestaan tehnyt uraa näyttelijän ja käsikirjoittajan pallilla, sekä tehnyt stand up-esiintymisiä. Britti-Officesta lähtenyt nousukiito ei siten ole ainakaan vielä pysähtynyt.

Varoitus! Käyn ohessa läpi sarjan kaikki jaksot antaen niille arvosanan, sekä pienen, ylimalkaisen, sepustuksen tapahtumista. Jos koet, että et halua tietää mitään sarjan tapahtumista, niin jätä jaksojen sepustukset lukematta.

Season 1

episode 1 
Maailman hauskin pomo esittäytyy: uskomattoman noloja vitsejä viljelevä David Brent (Ricky Gervais) yrittää hauskuttaa alaisiaan mitä noloimmilla tavoilla. Samalla sarja rakentaa ensimmäistä kertaa katsojan eteen kismaa Davidia nöyristelevän Garethin (Mackenzie Crook) ja toimiston suosituimman työntekijän, Timin (Martin Freeman), välille. Tim rakentaa mapeista suojavallin Garethia, entistä sotilasta, vastaan ja Timin koukerot toimistosihteerin Dawnin välillä koetaan ensi kertaa. David kertoo, että heidän toimistoaan uhkaa lopettaminen, mutta väittää, että vähennykset eivät koske heidän toimistoaan.

episode 2
David joutuu ensimmäistä (eikä varmasti viimeistä) kertaa pulaan, kun hänen esimiehensä tulee kysymään muutoksista, joita David on tehnyt. David väittää hätävalheena tehneensä muutoksia, sekä erottaneensa työntekijöitä. Toimistossa velloo myös kriisi, sillä David on liitetty kuvankäsittelyn avulla pornografiseen kuvaan ja Garreth järjestää neuvotteluhuoneen omaksi kuulusteluhuoneekseensa.

episode 3
Tim täyttää 30-vuotta ja hän on saanut äidiltään lahjaksi lippiksen, jossa on radio. Lisäksi hän saa lahjaksi Leeltä ja Dawnilta jättimäisen peniksen, josta David innostuu heittämään huonoa läppää Garrethin kanssa. Koko jakso huipentuu kuitenkin perinteiseen “Quiz Night”-tapahtumaan, jossa David yrittää voittaa yhdessä “Finchin” kanssa Rickyn (Oliver Chris), joka on nöyryyttänyt Davidia tiedoillaan Dostojevskista. Seurauksena on huumoria, julkinen nöyryytys ja känniuhoa.

episode 4
Toimiston työntekijöille järjestetään koko päivän kestävä tiimiseminaari, jossa suulas David varastaa jälleen kerran huomion. Garreth ilmoittaa täydelliseksi fantasiakseen lesboilua harrastavat siskokset ja David soittaa kitaraa, sekä laulaa. Käsittämätön jakso, jossa katsojan myötähäpeä nousee väistämättä huippuunsa.

episode 5
Toimistossa puhkeaa jälleen kerran kriisi, kun Davidille ja erityisesti Garrethille paljastuu, että Donna makaa jonkun työtoverin kanssa. Tämän lisäksi David osoittaa sovistisuutensa palkatessaan uutta työntekijää ja Timiä muuten vain vituttaa. Koko ilta huipentuu “Chasers”-yökerhoon, jossa tuttu seurue vetää lärvit, pitää hauskaa ja iskee naisia. Ilta huipentuu Garrethin “onneen” ja Davidin jäätävään läppään:
Lindsey: So the only reason you’ve been talking to me is because you want to shag me?
David: Yeah, and from behind, because your breath stinks of onions.

episode 6
Ensimmäisen tuotantokauden viimeinen jakso on tälle loistavalle sarjalle selvä suvantovaihe. Vitsit eivät enää lennä edellisten jaksojen tapaan, vaikka David ja Garreth miettivät erotettavan työntekijän kanssa kilpaa sitä, mitä eroa on kääpiöllä (dwarf) ja kääpiöllä (midget). Muutenkin koko toimiston henki laskee alavireiseksi, kun David kertoo huonoja ja hyviä uutisia. Huonot uutiset ovat, että toimistosta häviää työpaikkoja ja hyvä uutinen se, että David on saanut ylennyksen.

Season 2

episode 1
Katsojalle myötähäpeää aiheuttava narsistinen pomo on täällä taas! Tällä kertaa Davidin jutut eivät jää huomiotta, sillä partneriksi nousseen Jenniferin mielestä Davidin vitsit ovat rasistisia ja kannustavat huumeiden käyttöön. Muutenkin toimistossa on vilskettä, sillä Davidin pomo, Neil, saapuu Swindonista muutaman uuden työntekijän kanssa. Valitukset Davidin jutuista saavat sankarimme pahalle tuulelle ja Timillä on omat ongelmansa Dawnin kanssa.

episode 2
Davidin lapsellinen kiukuttelu jatkuu toimistossa. Kaikki johtuu uusista työntekijöistä, jotka eivät ymmärrä Davidin täydellisyyttä koomikkona. Myös Davidin uusi pomo, Neil, osoittautuu toimiston työntekijöiden keskuudessa paljon suositummaksi kuin David, joka aiheuttaa sankari-pomollemme henkisiä ongelmia. Samaan aikaan pidetään myös “keharit” ja toimiston uusi nainen, Rachel, kiinnostaa sekä Timiä että Garrethia, jonka iskutekniikat vaativat hiomista.

episode 3
Nolouden multihuipentuma David Brent on jälleen vauhdissa. Tällä kertaa hän on panostanut uusiin kenkiin, sekä samanlaiseen takkiin pomonsa Neilin kanssa. Daville tarjotaan myös puhujan paikkaa, josta maksetaan verrattoman hyvin, vaikkakin toimistopöydältä löytynyt dildo aiheuttaa sekaannusta. Muutenkin koko toimisto irroittelee, sillä se juhlistaa yhden työntekijän syntymäpäivää tarjoten tilaisuuden Timin ja Swidonista tulleen Rachelin välille. Myös Garreth haluaisi palan Rachelista ja Dawn alkaa olemaan vähintäänkin mustasukkainen. David nolaa itsensä täydellisesti syntymäpäiväjuhlissa.

episode 4
Tässäpä on tv-sarjan jakso, jonka aikana en ikinä ole tuntenut suurempaa myötähäpeää, sillä korvarenkaan ottaneen Davidin koulutusseminaari osoittautuu täydelliseksi kaaokseksi ja noloudeksi. Samaan aikaan myös Rachelin ja Timin romanssi tuntuu roihahtavan yhä suuremmaksi ja Neil varoittaa vakavasti Davidia tämän kyvyttömyydestä johtaa toimistoa. Tuloksena on tiukkaa tekstiä, myötähäpeää, sekä Garrethin ja Davidin jumppatuokio.

episode 5
Tämän päivän piti olla kuin tehty Davidille, mutta hyväntekeväisyyspäivän naamioshown voiton vie jälleen kerran Neil hienolla, Travoltamaisella, tanssiesityksellä, josta David ei luonnollisesti ole mielissään. Dawn myy suukkoja vastaanottotiskillä yhden punnan hintaan ja Garrethin kaksi ystävää (mm. Oggmonster) esittäytyvät. Tuloksena on tiukkaa wtf-huumoria, sekä yllätys Davidille.

episode 6
Tämä jakso on ylivoimaisesti kaikista koetuista jaksoista surumielisin, sillä Davidin lähtö näyttää olevan yhä lähempänä ja lähempänä. Myös Tim selvittää suhteitaan Rachelin ja Dawnin kanssa ja sankariamme haastatellaan “Inside Paper”-lehteen. Jakson kohokohtana lienee se hetki, jolloin David vertaa itseään Jeesukseen, mutta juuri muuta superhienoa iloa tästä jaksosta on vaikea löytää.

Kuva

The Officen kuva on 28-tuumaisesta kuvaputkitelevisiosta katseltuna melkoisen dokumenttimainen eli toisin sanoen aavistuksen samea. Tämä tosin lienee myös sarjan tarkoitus, sillä terävällä kuvalla The Office ei välttämättä näyttäisi siltä, miltä sen pitäisi näyttää. Joka tapauksessa kuvan sameus tai oikeammin sen lievä tummuus tuo hyvin esiin hahmojen eri puolia ja ilmeitä.

Ääni

Tv-sarjan stereo-ääni ei varmasti todellista hifistelijää hirveästi ilahduta, mutta tosiasiassa stereo-ääni riittää tälle sarjalle varsin hyvin. Hahmojen äänet ja toimiston suhina kuuluu riittävillä tasoilla koko sarjan ajan, eikä äänentoistosta löydy ainakaan amatöörin korvaan mitään korjattavaa.

Ekstrat

“Documentary” (2. levy)
Noin 40 minuuttia kestävässä “Documentary”-osiossa Ricky Gervais ja Stephen Merchant selvittävät hieman The Officen taustoja. Koko dokumentti on sinänsä varsin surrealistinen tapahtuma, sillä välillä katsoja ei tiedä, että puhuvatko Merchant ja Gervais totta vai laskevatko vain leikkiä. Joka tapauksessa miesten jutustelu on erittäin mielenkiintoista, jonka aikana taustalta paljastuu yllättäviäkin asioita. Dokumentissa nähdään myös jonkin verran pieleen menneitä kohtauksia, osia ensimmäisestä, vuonna 1998 kuvatusta “demo-pilot”:sta sekä kohtauksia sarjan varsinaisesta pilotti-jaksosta. Tämän lisäksi nähdään myös kommentteja mm. Lucy Davikselta, Martin Freemanilta, sekä Mackenzie Crookilta.

“Deleted Scenes” (2. levy)
Tässä osiossa nähdään karvan alle kymmenen ensimmäisestä tuotantokaudesta poistettua kohtausta. Mukana löytyy varsin hauskojakin vetoja, sillä esimerkiksi legendaarisesta “Quiz Night”:sta on otettu yksi asioita hauskuuttava kohtaus pois. Muuten tämä on melkoisella tavalla ihan tavallisia kohtauksia ensimmäiseltä tuotantokaudelta.

“Deleted Scenes” (3. levy)
Minusta on sääli, etteivät toiselta tuotantokaudelta poistetut kohtaukset päässeet sarjaan mukaan, sillä tästä joukosta löytyy todella hauskoja kohtauksia, joissa miltei kaikissa joukon näätä, Gareth, on mukana. Toisaalta kuten Gervais ja Merchant jo “Documentaryssa” perustelevat, niin sarjasta ei haluttu tehdä mitään tyypillistä sitcom-pläjäystä.

“Outtakes” (3. levy)
Outtakes-osio on ekstroista sitä, mitä nimikin lupaa eli täyttä “Kummeli-kamaa”, joka tarjoilee epäonnistuneita otoksia ja hurjaa naurunräkätystä… Monesti ansaitusti.

“Video diary” (3. levy)
Tämä on lyhykäisyydessään Ricky Gervaisin ja Stephen Merchantin videopäiväkirja, joka sisältää lyhyitä pätkiä palkinto-gaaloista, käsikirjoittamisesta, filmaamisesta ja editoinnista. Mukana on erittäin persoonallisen Gervaisin käkätystä ja huumoria, joka tuo katsojalle varmasti hymyn pintaan melko helposti.