Vantage Point – askeleen edellä

Yhdysvaltain Presidentti Ashton (William Hurt) on saapunut Salamancassa Espanjassa pidettävään globaalin terrorismin vastaiseen huippukokoukseen. Amerikkalainen tv-tuottaja Rex Brooks (Sigourney Weaver) on valmina ohjaamaan suorana lähetettävä puhetta ympäri maailmaa. Presidentti astuu puhujankorokkeen taakse ja välittömästi joku ampuu hänet. Syntyy hallitsematon kaaos. Lähes heti salamurhan jälkeen lähestöltä kuuluu kova pamaus. Ihmiset juoksentelevat ympäriinsä ja presidentin turvamiehet Thomas Barnes (Dennis Quaid), Kent Taylor (Matthew Fox) ja Holden (Richard T. Jones) tekevät kaikkensa löytääkseen syyllisen. Barnes huomaa amerikkalaisen turistin nimeltä Howard Lewis (Forest Whitaker), joka on kuvannut tapahtuman kotivideokamerallaan. Sitten puhujankoroke räjähtää ilmaan. Tusinoittain ihmisiä kuolee. Kuva pysähtyy ja palaa 23 minuuttia taaksepäin. Tarina alkaa alusta toisen ihmisen näkökulmasta.

Vantage Point on lähtöasetelmiltaan ja aloituskohtaukseltaan varsin kahmaiseva elokuva. Ei niinkään aiheensa, vaan kerrontatyylinsä takia. Katsoja tipahtaa suoraan keskelle elokuvan tapahtumia niitä tarkastelevan ensimmäisen silmäparin taakse. Kaikki nähdään ensimmäistä kertaa Sigourney Weaverin esittämän tv-tuottajan silmin, joka ohjaa suoraa tv-lähetystä studiostaan tapahtumapaikan lähistöllä. Tapahtumista saa tarpeeksi informaatiota seuraavaa kohtausta varten ja niin edelleen. Tämä toistetaan kahdeksan kertaa.

Kuten jo kerkesin sanomaan, varsin perinteiseen tarinaan on tuotu uutta hehkua kertomalla se pienissä rikkonaisissa palasissa, jotka on pakko nähdä kaikki ennenkuin kokonaiskuva tapahtumista valkeaa. Tämä on seikka, joka nostattaa odotukset poikkeuksellisen korkealle. Luonnolliseti mitä pidemmälle elokuvan puolitoistatuntisessa kestossa mennään, sitä epäuskottavammaksi ja pöhelömmäksi se alkaa muuttumaan.

Salamurhan/terrori-iskun näkeminen ulkopuolisena ensimmäistä kertaa toimii hienosti sillä myös tapahtumaa seuraavat hahmot ovat ulkopuolisia. Alkusysäykselle täydet pisteet. Se kysyy monia kysymyksiä eikä se vastaa niistä yhteenkään. Toisena kohtauksena nähdään tarina Dennis Quaidin esittämän turvavartijan silmin. Luonnollisesti nyt nähdään huomattavasti enemmän mitä todellisuudessa tapahtui, mutta siltikin erittäin pieni osa suuresta palapelistä ja kysymyksiä esitetään jälleen mittava määrä. Toinen kohtaus toimii miltei yhtä hienosti kuin ensimmäinenkin, mutta sitten alkaa homma karata käsistä.

En ala selostamaan kaikkia kahdeksaa tapahtumaan osallistunutta silmäparia ja heidän tarinaansa sillä se vie tehon koko elokuvalta ja paljastaa liikaa. Elokuvan hahmot ovat varsin perinteistä tavaraa ja osaan heistä saadaan jonkinlaista syvyyttä. Harmillisesti suurin osa hahmoista ei toimi alkuunkaan. Etenkin Forest Whitakerin esittämä supersympaattinen ja oikeamielinen jenkkituristi huippukestävän ja luonnottoman kuvanvakaajan sisältävän videokameransa kanssa ei toimi edes pitkitettynä vitsinä. Vaikka jokainen episodi tuokin katsojille uutta kokonaisuuden hahmottamiseksi tarvittavaa infoa, ei pidä niellä sitä minkälaista ja millä tavalla se kaikki tieto tuodaan ilmi.

Ensimmäisten kohtausten energialataus hukkuu kolmannen toiston aikana ja koko edestakaisin kelailu alkaa pikkuhiljaa puuduttaa ketä tahansa. Viimeistään itse pahisten taustoja selvitellessä uskottavuus heittää takaperin kierrevoltin ja elokuva vajoaa muiden jenkkipärinöiden tasolle. Presidentti on armoton hyväjätkä, joka ei haluaisi vahingoittaa kärpästäkään, pahikset ovat taustattomia, tunteettomia ja tuntemattomin motiivein huipputekniikan kanssa pelaavia ilkimyksiä. Ja tottakai elokuvan lopussa pitää kaahata luokattoman kauan ja äänekkäästi pitkin ohuita katuja uusilla ketterillä, kauniilla ja jumalattoman kestävillä Opeleilla, joista haiskahtaa pahasti sponsorien pohjattomat kukkarot.

Vantage Pointin teknisestä osa-alueesta on paha mennä sanomaan mitään negatiivista. Amir M. Mokrin hektinen kuvakerronta toimii onnistuneesti eikä myöskään kuvien yhteenkursiman Stuart Bairdin tarvitse hiljentyä takavasemmalle. Ohjaaja Pete Travisista on vaikea mennä sanomaan mitään merkittävää. Henkilöohjaus ontuu pahanlaisesti, mutta toimintaa seuraa mielellään. Harmi ettei toiminta palvele tarinaa vaan kunhan turhaan pitkittää ja pinnallistaa teoriassa hyvän elokuvan.

Kokonaisuutena Vantage Point on kuitenkin viihdyttävä elokuva. Sellaiseksi se on tarkoitettu ja sellaisena se tulee pysymään hamaan loppuun saakka. Katsoin sen pahemmin vikisemättä loppuun asti sillä halusin jollain tasolla tietää mistä tässä kaikessa on kyse. Aloituskohtaus nosti odotukset aivan liian korkealle, koska kuten yleensä, odotuksia ei osattu lunastaa järkevällä tavalla.