Elling

Muistan joskus kun lehdissä puhuttiin tästä norjalaisesta elokuvasta nimeltä Elling. Se oli kuulemma hyvä ja niin edelleen, joten päätin ottaa bonuksillani kyseisen leffan ilmaiseksi katsottavaksi. Ennakko-odotuksia ei ollut, joten Elling yllätti aika kivasti olemalla raikas ja pirteä komedia norjalaisittain.

Aloitetaan juonesta. Elling on 40-vuotias mies, joka on asunut äitinsä kanssa. Sitten äiti kuolee ja ilman ystäviä elellyt, sulkeutunut Elling joutuu mielisairaalaan hoitoon, jossa hän saa kaverikseen kovia kokeneen Kjell Barnen, jonka mielessä pyörii vain yksi asia: naiset. Elokuva alkaa sitten siitä, kun nämä kaksi kaverusta pääsevät pois lataamosta ja muuttavat asumaan yhteen. “Siviilissä” tovereiden on sitten opittava elämään taas normaalisti ja siitäkös sitten seuraa kaikennäköisiä omanlaisia vaikeuksia. Erilaisten sattumien ja “pakottamisten” kautta miesten elämät ottavat tuulta purjeisiinsa ja asiat alkavat rullaamaan.

Juoni on oikeastaan aika simppeli, mutta hyvin eteenpäin rullaava ja mielenkiintoinen. Se tekee Ellingistä katsottavan pätkän, jolle jaksaa nauraa useammankin kerran.

Näyttelijät Ellingissä ovat mainioita: pääosissa loistavat Ellingiä näyttelevä Per Christian Ellefsen ja Kjell Barnea näyttelevä Sven Nordin. Ellefsenin tulkinta sisäänpäin kääntyneestä, ihmisiä pelkäävästä, mutta herkästä Ellingistä on todella loistava. Ellefsen tulkitsee hahmoaan niin tunteella kuin raivollakin. Miehestä tosiaan löytyy monia ulottuvuuksia. Nordinille on taasen jäänyt yksinkertaisemman Kjell Barnen osa, josta Nordin suoriutuu luolamiesmaisella asenteella ja tiukalla ehkä hieman “Quasimodo”-maisella ilmestyksellä. Olipas se vertauskuva… Joka tapauksessa Ellingin näyttelijät ovat mainioita ja sopivat rooleihinsa oikein mainiosti.

Elling on piristävä elokuva, joka sopii lähes kaikenikäisille. Ellingissä ei ole väkivaltaa eikä mitään muutakaan kieroutunutta ainesta, joka tekisi elokuvasta jotenkin hieman populistisen. Elling osaa nauttia elämän iloista ja näyttää kahden ystävyksen hyvät hetket kuin myös huonotkin. Se näyttää, mitä ystävyys parhaimmillaan on ja miten elämästä loppujen lopuksi pitäisi nauttia. Se jaksaa myös naurattaa ja varsinkin Ellingin loistavasti kirjoitetut vuorosanat ovat kerrassaan mainioita. Suosittelen!