Twin Peaks definitive gold box edition

Twin Peaks lienee jokaiselle suomalaiselle televisionkatsojalle jossain määrin tuttu sarja. Se ei ole suurikaan ihme kun mietitään Twin Peaksin saamaa massiivista suosiota 1990-luvun alussa, jonka jälkihöyryt riittävät vielä näihin päiviin asti. Uskomatonta on myös se, että miksi juuri Twin Peaks, normaalista televisiotarjonnasta huomattavasti poikkeavana sarjana sai niin suuren suosion ympäri maailmaa.

Historia:

David Lynch oli 1980-luvun loppuun mennessä saanut nimeä ja kunnioitettavaa arvostusta ohjaamalla huomiota herättäviä ja paljolti pidettyjä elokuvia kuten itsensä Stanley Kubrickin suosikkielokuvaksi väitetyn Eraserheadin, Oscar-ehdokkuuksia sekä paikkansa elokuvahistoriassa ansaitsevan Elephant Manin ja miehen tuohon asti parhaaksi työksi kehutun esikaupunkimysteerin nimeltä Blue Velvet.

Lynch oli Blue Velvetin jälkeen yhdistänyt voimansa yhden Hill Street Blues-sarjan luojan, Mark Frostin kanssa. Miehet halusivat tehdä televisiosarjan yhdessä ja alkoivat työskentelemään Marilyn Monroen elämästä kertovan ”The Goddess”-projektin parissa. Kaikki näytti hyvältä siihen asti kunnes kaksikko ei saanutkaan oikeuksia alkuperäisen Marilyn Monroe-kirjan filmaamiseen ja miehet joutuivat luopumaan mielenkiintoisesta projektistaan. Vaikka yhteistyö olikin alkanut huomattavan epäonnisissa merkeissä, ei toistensa työstä ja ideoista omia visioitaan ruokkiva kaksikko antanut periksi. He käyttivät aineksia Marilyn Monroe-projektista ja kehittivät muutaman lauseen synopsiksen mahdolliseen tv-sarjaan. Lynch ja Frost tapasivat tv-tuotantoyhtiö CBSn vastaavia ja saivat heidät innostumaan tarjoamastaan, varsin kummallisen kuuloisesta ideasta johon kuului omituinen pikkukaupunki, suositun koulutytön surma sekä metsä, jonka puissa tuntuu olevan salaisuuksia.

Pilotti:

Mielenkiintoisen idean saamasta huomiosta johtuen alkoivat Lynch sekä Frost raapustaa paperille pilottijaksoa, jonka nimeksi muodostui lopulta kuvitteellisen kaupungin kaksoiskukkulat. Pilottijakson käsikirjoitus valmistui nopeasti ja miehet huomasivat ensilukemalta sen olevan, jopa heidän kriteereillä todella hyvä. Innokkaina Frost ja Lynch veivät käsikirjoituksen tuotantoyhtiölle, mistä CBSn tuottajat näyttivät vihreää valoa hämmentävän, mutta harvinaisen mielenkiintoisen tarinan heille tuoneiden David Lynchin ja Mark Frostin projektin pilottijaksolle.

Twin Peaks oli syntynyt.

Twin Peaks kertoo tarinan eksentrisestä FBI agentti Dale Cooperista (Kyle MacLachlan), joka saapuu Washingtonin osavaltiossa, Yhdysvaltain luoteisosassa sijaitsevaan pikkukaupunkiin nimeltä Twin Peaks tutkimaan paikallisen lukiotytön, Laura Palmerin (Sheryl Lee), hämäräperäistä murhaa. Twin Peaks on Cooperin sanoin ”paikka, jollaisten on luultu hävinneen maanpäältä”. Kaupungista uupuu kaikki ulkomaailman melske ja kaikki ihmiset tuntuvat elävän kuin rinnakkaisessa todellisuudessa. Jokaisella asukkaalla on omat synkät salaisuutensa kuten tuntuu olevan myös kaupunkia ympäröivällä metsällä.

Katsojansa täysin toiseen ulottuvuuteen tempaiseva David Lynchin ohjaama puolitoistatuntinen pilottijakso räjäytti pankin kun se esitettiin televisiossa ensimmäisen kerran. Se keräsi katsojaluvut joihin Superbown-liigan finaalimatsissa oltaisiin enemmän kuin tyytyväisiä. Se oli jotain ennennäkemätöntä ja osui televisiohistoriassa sellaiseen rakoon jolloin televisiosta ei tullut mitään järkevää, mielenkiintoista tai omaperäistä seurattavaa. Twin Peaks tuli täyttämään tuon haukottelevan tyhjiön.

Pilotin massiivinen suosio tarkoitti vain yhtä asiaa. CBS tekisi välittömästi perinteisen 7-jakson sopimuksen Twin Peaks televisiosarjan ensimmäisestä tuotantokaudesta.

Maailman paras ensimmäinen tuotantokausi:

David Lynch ja Mark Frost aloittivat suuren työn kehittäessään sarjalle rungon, johon alettaisiin lisäämään tapahtumia ja käänteitä sen edetessä. Pilottijakson käsikirjoitusta tehdessään Frost ja Lynch olivat tehneet kartan kuvitteellisesta kaupungista ja sijoittivat sinne pääpaikat, joissa sarjan tapahtumat realisoituvat. Vaikka pilottijakso olikin kaiken lopussa auki jättävä jännitysnäytelmä, jouduttiin sille kuvaamaan niin sanottu ”suljettu loppu”. Siinä Twin Peaksin tarina saadaan eräänlaiseen päätökseen kimuranttien ja mielenkiintoisten juonenosien jäädessä roikkumaan ilmaan. Hölmistyttävän loppuratkaisun jatkokäyttö missään muodossa hylättiin heti alkuunsa kun sarja otettiin tuotantoon.

Pilottijakson nähneet tekijät eivät vielä kuvausvaiheessa tajunneet mitä olivat tekemässä, mutta nähdessään lopputuloksen he tajusivat mihin olivat menneet mukaan. Kaikki olivat enemmän kuin innokkaita jatkamaan sarjan parissa. Pilottijakson leikkaaja Dwayne Dunham oli Lynchin ja Frostin jälkeen kokonaisuuden parhaiten hahmottava henkilö ja hänet valittiinkin ohjaamaan sarjan ensimmäinen jakso, joka jatkuu luonnollisesti siitä mihin kokoillan elokuvan mittainen pilottijakso jäi.

Pilotin ja ensimmäisen jakson myötä sarjalle muodostui omintakeinen, viipyilevä rytmi, joka on sarjan tunnusomaisimpia piirteitä. Sarjan edetessä kohti tuotantokauden loppua oli ilmaantunut paljon uusia kysymyksiä, muttei juuri lainkaan perusteltuja vastauksia. Ykköskauden seitsemäs ja viimeinen jakso onkin Mark Frostin itsensä ohjaama ja siinä on tahallaan jätetty kaikki mahdolliset kiinostavat juonensäikeet punomatta yhteen. Jakson edetessä kohti nopeasti lähestyvää loppuaan katsoja huomaa, ettei sarja todellakaan pääty muuhun kuin kuin pelkästään televisiohistorian suurimpiin cliffhangereihin. Tämä oli Lynchin ja Frostin idea alunperinkin, koska seitsemän jaksoa ei ollut sopiva määrä saattaa monimuotoinen tarina päätökseensä ja sarja oli muutenkin muodostunut ilmiöksi sekä katsojien, että tekijöiden keskuudessa. Kaiken jättäminen auki takasi tekijöilleen toisen tuotantokauden johon tulisi huomattavasti enemmän jaksoja kuin ensimmäiseen. Varman päälle pelaaminen kannatti sillä sarja sai jatkosopimuksen toiselle tuotantokaudelle.

Toinen tuotantokausi:

Toisen tuotantokauden avaa kenties koko sarjan paras jakso. David Lynchin ohjaama pilottijakson mittainen uskomattoman jännittävistä asetelmista alkava kahdeksas jakso tekee juuri sen mitä siltä odottaakin. Se alkaa pikkuhiljaa vastaamaan kysymyksiin tekemättä sitä kuitenkaan halvasti möläyttelemällä tai hölmistyttävästi selittelemämällä. Katsoja saatetaan agentti Cooperin saappaisiin ja vihjeitä Laura Palmerin murhaajan identiteetistä saadaan huomattavasti tiuhempaa tahtia kuin ykköskaudella. Katsojasta tehdään yhtälailla arvaileva ja vihjeitä keräilevä etsivä kuin agentti Cooperistakin.

Sarja pysyttelee ensimmäisen kauden mahtavissa puitteissa ja kohti kauden puoliväliä tarinan tahti kiihtyy todella hurjaksi. Sitten tapahtuu jotain todella odottamatonta. Murhaaja paljastuu kauden puolivälissä ja viehätys koko sarjan seuraamiseen heittää kuperkeikan. Se viehätys, joka johtui hienosti rakennetusta tarinasta, sarjan tarjoamista vihjeistä ja omista arvailuista on nyt poissa. Laura Palmerin murha on selvitetty. Vaikka siitä sarja kertookin tuli ratkaisu liian nopeasti. Ja nyt kun sen tietää ei sitä loppupelissä haluakkaan tietää. Siinä ei ole tosin kaikki murhaajan paljastumisen aiheuttamat ongelmat. Mihin sarja tästä jatkaa? Pilottijakso esitteli kaupungin, sielä tapahtuvan murhan ja sitä tutkimaan tulleen agentin. Murha on selvitetty. Mitä virkaa ulkopuolisella agentilla olisi enään Twin Peaksissa? Toki murhan jälkimaininkeihin ja sen hämäryyteen palataan vielä, mutta sarja saa aivan erilaisen pääteeman nyt Laura Palmerin murhan selvittyä. Se oli mihin sarja lopulta myös kaatuikin.

Lynch ja Frost ovat pahan kysymyksen edessä ja vaikka kuinka haluaisin tässä vaiheessa kertoa, että kaikki ongelmat selvisivät ja homma jatkoi tutulla linjallaan en voi sitä tehdä. Heti murhan selviämisen jälkeen aloittaa sarja karkaamaan tekijöidensä käsistä. Lynch sekä Frost selvästi rakastavat Twin Peaksin maailmaa eivätkä halua poistua sieltä vaikka tarina olikin jo periaatteessa lopussaan. Lääkkeenä tälle kaksikko koetti kehitellä sarjan muihin hahmoihin perustuvia ongelmia eteenpäin ja uudelle tasolle, mutta sarja oli menettänyt sijaintinsa kartalla eikä muiden sarjan hahmojen täysin yliammutut suhteet jaksa kiinostaa.

Toinen tuotantokausi pitää omintakeisen tunnelmansa, mutta juoni alkaa heittelemään minne sattuu eikä alkuperäistä viehätystä saada takaisin kuin vasta osittain tuotantokauden viimeisissä jaksoissa. Uusia hahmoja esitellään tiuhaan, koska vanhat hahmot eivät tarjoa enään paljoakaan järkevää seurattavaa. Silti sarjan katsoo vikisemättä loppuun saakka vaikkei uutta hajanaista suuntaa ja kaikkia käänteitä täysin vapaaehtoisesti nielekkään. Kauden puolivälin kliimaksin jälkeen väkisin ylläpidetty ja pahasti laahaava tarina saa kuitenkin loppujenlopuksi arvoisensa päätöksen kasaten mukavan jännityksen viimeisiin jaksoihinsa. Sarjan lopetus saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin.

Tuli Kulje Kanssani

Twin Peaksin taru luonnollisesti jatkui vielä sarjan lopettamisen jälkeen laajalti aliarvostetussa ja harmillisesti flopanneessa prequel-elokuvassa Twin Peaks: Fire Walk With Me.

Elokuvan alku keskittyy FBI agenttien Chet Desmondin (Chris Isaak) ja Sam Stanleyn (Kiefer Sutherland) tutkimuksiin Deer Meadowsin pikkukaupungissa, jossa nuori Teresa Banks on murhattu. Näistä tutkimuksista elokuva siirtyy Twin Peaksiin kertomaan Laura Palmerin viimeisestä viikosta ennen hänen murhaa, josta sarjan tapahtumat saavat alkunsa.

Elokuvalla on ongelmansa, joista suurimmat liittyvät siihen kuinka sarjaa seuranneiden olettamukset ja luulot rikotaan kertomalla kaikki asiat niinkuin ne lopulta tapahtuivat eikä juuri mitään jätetä katsojan oman mielikuvituksen varaan. Toisen ongelman luo se, kuinka hahmojen alkuperäisistä ja tutuista kasvoista osa on jättänyt elokuvan tekemisen muille ihmisille. Pahimpana tietysti Lara Flynn Boylen esittämän Donna Haywardin esittämisen jättäminen sulattelua kaipaavan Moira Kellyn harteille.

Luonnollisesti elokuva ei ole vailla ansioita. Päinvastoin. Twin Peaks-elokuva jälleenrakentaa hienosti sen tunnelman, joka sarjan toisen tuotantokauden puolivälin aivokuolleissa jaksoissa hävyttömästi hukattiin. Tunnelma, rytmitys ja kaikinpuolin herkulliset lähtöasetelmat nostavat odotukset luonnollisesti korkealle eivätkä ne sieltä laske kuin juuri edellisessä mainitsemieni ongelmien kautta. Agentti Chet Desmondin ja Sam Stanleyn Twin Peaksin ulkopuolinen seikkaileminen tuo ikimuistoisen Twin Peaks-tunnelman sarjan tapahtumapaikkojen ulkopuolelle ja se on jalustalle nostamisen arvoinen suoritus, jota ei osata arvostaa oikein missään. Elokuvan negatiiviset seikat hukkuvat äärimmäisen positiiviseen katselukokemukseen ja tuntemuksiin, jotka vastaavat lähes sarjan ensimmäisen tuotantokauden luomia ikimuistoisia hetkiä. Siitä ei voi olla pitämättä jos itse sarjaa pitää yhtenä parhaista koskaan tehdyistä televisiotuotannoista..

Twin Peaks-elokuvan loppu on samalla alkuperäisen sarjan hieno ja otteessa pitävä alku. Elokuva pienestä haparoinnista huolimatta lunastaa odotuksensa ja yltää miltei sarjan ensimmäisen kauden veroiseksi taideteokseksi.

DVD

Twin Peaksin DVD-julkaisua jouduttiin odottamaan turhan kauan. Vaikka Suomen televisio onkin uusinut sarjan neljästi, ei sarjan todellisia ystäviä oltu lellitty suomessa minkäänsorttisilla dvd-julkaisuilla. Twin Peaksin ensimmäinen kausi julkaistiin neljän levyn digipack-versiona USAssa vuosia sitten, mutta R1 aluekoodi ja suomitekstien puute karsi suomalaisia ostajia huomattavasti. Julkaisu oli kuitenkin jo jotain ja herätti kysymykset kakkoskauden julkaisusta. Twin Peaks-elokuva julkaistiin Yhdysvalloissa samoihin aikoihin kuin sarjan ensimmäinen tuotantokausikin. Elokuva julkaistiin Euroopassa ala-arvoisena DVDnä melko pian R1 julkaisun perään, mutta itse sarjasta ei kuultu halaistua sanaakaan.

Vasta vuonna 2006 suomen DVD-maailma sai Twin Peaksin ykköskauden (epä)viralliseen myyntiin, tosin edelleen ilman suomitekstejä, sillä boksi oli UK-versio. Kakkoskauden DVDstä saatiin hämmentäviä julkaisutietoja. Kakkoskausi jaettaisiin kahteen erilliseen boksiin part 1 ja part 2 joten jos halusi koko Twin Peaks sarjan, tuli se hankkia kolmessa erillisessä laatikossa, jotka sisältävät yhteensä 11 levyä. Kaiken lisäksi kakkoskauden laatikoissa ei ole juuri mitään extramateriaalia. Tuntui siltä ettei hieno tv-sarja ole todellakaan saanut arvoistaan dvd-julkaisua vaan pelkän hätäisen ja valitettavan keskeneräisen kolmen boksin julkaisun.

Vuoden 2007 kesällä tuli kuitenkin tieto, että koko Twin Peaks-sarja oli ilmestymässä 10 levyn erikoisjulkaisuna. Juuri tämänkaltaisen uutisen toivossa olin jättänyt köykäiset kakkoskauden extrattomat pilipalijulkaisut ostamatta. Uuden boksin nimi oli Twin Peaks definitive gold box edition, josta sana ”definitive” kuulostaa ihanan kohtalokkaalta.

Twin Peaks definitive gold box edition

Kaikki tapahtui yllättävän nopeasti sillä marraskuussa 2007 Gold Box ilmestyi kauppoihin ja sen ensimmäinen erä myytiin välittömästi loppuun. Syystäkin, sillä julkaisu on juuri sitä mitä siitä odottaakin. Fanien yli viisitoista vuotta kestänyt odotus on palkittu todella laadukkaalla ja yhtenäisellä julkaisulla, joka hakee vertaistaan.

Boksin ensimmäinen levy sisältää pilottijakson kaksi eri versiota, jotka ovat aiemmin mainitut Yhdysvaltojen ”suljettu loppu”-versio sekä kansainvälinen versio. Levyt 2-9 pitävät sisällään sarjan kaikki leikkaamattomat 29 jaksoa. Kaikki jaksot on mahdollista katsoa aikaisemmista bokseista löytyvillä ”Log Lady”-introilla ja virheettömillä suomiteksteillä. Viimeinen levy on varattu täysin uusille extramateriaaleille, joita on edellisistä bokseista poiketen harvinaisen kattava määrä. Edellisten boksien, etenkin season 1 boksin extramateriaaleja ei uudessa boksissa nähdä sillä kaikki Gold Boxin sisällöstä on uutta ja ihmeellistä.

Kuva ja ääni

Kaikki jaksot ovat alkuperäisistä negatiiveista remasteroituja ja ääni uudelleenmuokattu 5.1. Sekä uusi kuva, että ääni on saanut David Lynchin hyväksynnän. Mukaan on toki sisällytetty myös alkuperäinen 2.0 stereoääniraita. David Lynch määritti masterointivaiheessa sarjan materiaalille käyttämänsä coral-sävytyksen ja uuteen kuvaan tehtiin Lynchin alkuperäisistä muistiinpanoista värimääritykset.

Kuva näyttää pääasiallisesti niin hyvältä kuin masteroidun yli viisitoistavuotta vanhan tv-materiaalin kuva voi näyttää. Ensimmäisiä jaksoja katsoessani kiinnitin kuvaan erityistä huomiota sillä kaikki näytti poikkeuksellisen terävältä ja puhtaalta. Hirren ja liekkien täyteiset kuvat ja niiden lämpimät sävyt toistuvat upeasti ja useasti sarjan aikana nähtävä musta yö on oikeasti mustaa eikä yksityiskohdat huku mihinkään suttuiseen harmaaseen pikselimassaan.

Sarjan aikana nähdään muutamia tehokeinoina käytettyjä optisia efektejä kuten kuvan vääristymistä ja tv-hidastuksia, jotka sisältävät paljon vhs-ajoista tuttua värikohinaa sekä rakeisuutta. Nämä kuvat pomppaavat irti muusta materiaalista melko häiritsevästi. Samaan huonon vhs-kuvan luokkaan lukeutuvat jokaisen jakson alkuun valittavat Log Lady introt, joihin ei ole panostettu tippaakaan masteroitiaikaa. Sarjassa näitä kuvia ei ole kuitenkaan edes jokaisessa jaksossa ja niissä joissa kyseisiä hetkiä on niin silloinkin vai muutaman sekunnin verran. Lähdemateriaalin ikä huomioon ottaen annettakoon pieni lipsahdus anteeksi.

Uudelleen masteroitu 5.1 ääniraita kuulostaa tarvittavan kliiniltä, mutta ei käytä takakaiuttimia juuri muuhun tarkoitukseen kuin tilan hahmottamiseen. Suurin osa Twin Peaks-sarjasta tapahtuu sisätiloissa ja keskusteluina joten mitään villiä äänikeimailua ei kannata odottaa. Paikoittaiset äänitehosteet saavat hitusen kaikupohjaa toistuessaan myös takakaiuttimista, mutta niitä kuullaan vähemmän kuin olisi alunperin odottanut. Keskustelut kuullaan perinteisesti keskikaiuttimesta ja kun Angelo Badalamentin synkät teemat alkavat soida niin alkaa stereokuva muodostua hienosti kutenkaan peittämättä keskusteluja alleen. Myöskään LFE-kanava ei mylvi päättömästi, mutta muistuttaa kyllä paikoittain läsnäolostaan juurikin musiikin ja äänitehosteiden alataajuuksilla.

Julkaisun kuvasta ja äänestä on vaikea sanoa mitään pahaa sillä sellaista ei tästä boksista juurikaan löydy. Kohisevat vhs-efektit joissain jaksoissa hämmensivät, mutta kaipa sitä jotain moitittavaa pitääkin löytää ettei boksia tule vahingossakaan kehuttua täydelliseksi tai virheettömäksi.

Extramateriaalit:

Extramateriaalin paljoudesta ei voi olla montaa mieltä sillä niitä julkaisuun on pakattu mukavan kattava määrä. Dokumenttikoosteita, mainoksia, kuvia ja paljon muuta löytyy muutamaksi käsinkosketeltavan ilon täyteiseksi selaushetkeksi. Ainoa puute, jonka kehtaan ääneen lausua on kommenttiraidat, joita boksista ei löydy ensimmäistäkään. Parhaisiin mahdollisiin Lynch-julkaisuihin tottuneena tiedän, ettei niitä ole eikä tule ainankaan Lynchin osalta, mutta sarjassa olisi niin paljon muitakin ihmisiä, joita kuuntelisi mielellään. Nyt ei voida kuitenkaan puhua muihin extroihin tyytymisestä, sillä kaikki tuoretta ja mullistavaa. Ne toimivat kauttaaltaan erinomaisesti.

Merkittävimmistä lisämateriaaleista haluan sanoa sanasen.

Slice of Lynch (30min)

David Lynch palaa Twin Peaksin muistoihin Mädchen Amickin (Madge-kin), Kyle MacLachlanin (Kale) sekä John Wentworthin (JW) kanssa. Erittäin lämminhenkinen, hyväsydäminen, tunnelmallinen sekä sopivan eriskummallinen puolentunnin keskustelutuokio baarissa kahvin, tupakan sekä ennenkaikkea maankuulun piiraan ääressä. Nippelitietoa sarjan synnystä ja taustoista saadaan mehevästi eikä keskustelu sorru turhanpäiväiseen Lynchin kilpaa kehumiseen. Triviat eivät ole ”Alaston Hollywood”-tason pinnallista roskaa vaan tekijöiden henkilökohtaisia muistelmia ja inside-juttuja sarjan tuotannon ajoilta. Haastateltavat tuntuvat nauttivan olostaan ja mitä pidemmälle keskusteluissa mennään sitä innokkaammaksi Lynch ja hänen villit kätensä muuntuvat. Sitä on aina huikea seurata.

Secrets form another place: Greetings from Twin Peaks (104min)

osa:1 Northwest Passage: Creating The Pilot

Mukavan kattavan ja helposti lähestyttävän making-of-dokumentin ensimmäisessä osassa paneudutaan siihen miten Twin Peaks syntyi. Kaikki haastattelut ovat vuodelta 2007 ja tarjoavat helposti seurattavan ja innokkuutta tihkuvan infopaketin. Pääpuhujana toimii sarjan toinen isähahmo Mark Frost, jonka rauhallista tarinointia on ilo kuunnella. Lynchiä ei ole haastateltu, mutta hänestä puhutaan ja häntä kehutaan kyllä varmasti kattava määrä.

osa:2 Freshly Squeezed: Creating season one

Dokumentti jatkuu suoraan siitä mihin edellinen osa jäi. Haastattelujen määrä kasvaa sen mukaan mitä suuremmaksi ilmiöksi Twin Peaks haastateltavien innokkaissa tarinoissa muodostuu. Haastattelujen taustalla soi asiaankuuluvasti Twin Peaksin soundtrackin kepeän jazz-tyyliset jammailut, jotka luovat dokumentille sarjasta tutun tunnelman. Mark Frostin tarinoista saa eniten tarpeellista tietoa irti ja mies puhuu laukoo videon rehellisimmät kommentit. Etenkin se kuinka ensimmäisen kauden viimeiseen jaksoon sisällytettiin kaikki mahdolliset ”cliffhangerit” jotta sarjaa olisi pakko jatkaa toiselle kaudelle.

osa:3 Where We’re From: Creating The Music

Twin Peaksia on mahdotonta ajatella ilman sen musiikkia. Angelo Badalamenti on oikeutetusti pääosassa kertomassa lapsenomaisella innokkuudella hänen ja David Lynchin musiikillisista ideoista. Sekvenssin ehdottomasti parasta antia saadaan todistaa kun Badalamenti kertoo tarinan ensimmäisestä sävellyssessiostaan Lynchin kanssa. Suorastaan orgastisiin mittasuhteisiin kasvava tarina on dokumentin ehdoton huippukohta. On ilo kuulla myös kilometrejä mittariinsa saaneen laulajan Julee Cruisen haastatteluja. Suorapuheinen ja häpeilemätön Cruise vie jutuillaan mukavasti kulissien taakse missä kaikki ei aina toimi kuten olettaisi. Cruise on Twin Peaks aikoja muistellessaan kuin itkuun repeämässä ja sanookin että: ”Miten voit olla itkemättä kun laulat The World Spins?”.

osa:4 Into The Night: Creating Season Two

Twin Peaksin toinen ja samalla viimeinen kausi on taustoiltaan poikkeuksellisen kiinostava eikä sisällä niinkään sitä ensimmäisestä kaudesta kertovan taustadokumentin pelkällä positiivisuudella. Toisella kaudella sarjan tekoon ilmestyi suuria ongelmia, joiden monimutkaisuudet ovat hyvin kerrottu. Kokonaisuudessaan Secrets form another place: Greetings from Twin Peaks on mainio paluu Twin Peaksin juurille eikä David Lynchin uupuminen haastatteluista niinkään haittaa sillä jos hän olisi mukana, venyisi dokumentin kesto heittämällä kolmannelle ja miksei neljännellekin tunnille. Koko dokumentin aikana kuullaan tarinoita seuraavilta henkilöiltä: Mark Frost, Richard Hoover, Dwayne Dunham, Kyle MacLachlan, Piper Laurie, Harley Peyton, Sheryl Lee, Ray Wise, Sheryl Fenn, Caleb Deschanel, Angelo Badalamenti, John Wentworth, Joan Chen, Catherine E. Coulson, Mädchen Amick, Miguel Ferrer, Robert Engels, Kimmy Robertson, Lesli Linka Glatter sekä Julee Cruise.

Return To Twin Peaks (20min)

Katsaus Twin Peaksin festivaaliin, johon fanit ja sarjan tähdet kokoontuvat vuosittain muistelemaan sarjaa sen oikeille kuvauspaikoille Snoqualmieen Washingtonin osavaltioon. Dokumentti on hyvä raottamaan festivaalin ohjelmaa ja siitä millaisia ihmisiä sielä käy. Toisaalta se on myös melko pelottava sillä siinä nähdään suoranaisia Twin Peaks friikkejä, jotka ylpeilevät sillä, että saavat kunnian olla sielä. Osa yksinkertaisista fanaatikoista väittää ylpeänä, että ovat mukamas löytäneet itsestään sarjan hahmojen piirteitä ja tykkäävät pukeutua sarjan hengessä vaikkapa Dale Cooperiksi. Festivaaleilla järjestetään tiibetiläistä kivenheittoa ja tietovisoja sun muuta Twin Peaksiin liittyvää fanitouhuilua. Vierailevat tähdet ovat yllättäen sarjan sivuosaroolien ”tähtiä” kuten latvalahoa Lucy Morania näyttelevä pöhkö tanttara Kimmy Robertson.

Saturday Night Live: Monologue with Kyle MacLachlan

Lyhyehkö pätkä 1990 tehdystä Saturday Night Liven jaksosta, jossa Kyle MacLachlan toimii juontajana. Kevyttä alkuvitsailua seuraa yksi hieman isompi vitsi jossa Kyle paljastaa Laura Palmerin murhaajan ja saa vihaisen puhelun David Lynchiltä. Sarjan menestyksen tietäen en ihmettele tällaisen promomateriaalin olemassaoloa.

Twin Peaks Sketch

Kuuluu samaan Saturday Night Live sarjan Twin Peaks parodiaan. Kyle MacLachlan näyttelee sketsissä tuttua agentti Dale Cooper hahmoaan, joka on juuri käymässä yöpuulle kun huoneeseen alkaa valumaan sarjasta tuttuja hahmoja erinäisten koomikoiden esittämänä. Vitsit ovat melko huonoja ja reilusti ylipitkiä eikä parodia pure kuin aivan sketsin alussa jossa Dale Cooper nauhottaa uskolliselle nauhurilleen sopivan ylivedettyä tilastointiaan suihkukäynnistään.

Edellämainittujen extrojen joukosta löytyy myös Twin Peaksin interaktiivinen kartta, kuvagalleria, Julee Cruisen Falling musiikkivideo, Georgia Coffee mainoksia, trailereita, tv-spotteja ja muuta pikkutilpehööriä joiden tarpeellisuudesta voi aloittaa monenlaisia keskusteluja. Itselleni ne maistuivat hieman turhilta eikä niiden selailuun oikein jaksa panostaa, koska dokumenttien parhaus lunastaa odotukset eikä muilla materiaaleilla ole muuta virkaa kuin toimia jonkinlaisena täytteenä.

Loppusanat:

Twin Peaks definitive gold box edition on tarkoitettu niille, jotka nauttivat Twin Peaksista ja haluavat nähdä sarjan jaksot remasteroidulla kuvalla ja äänellä aina uudestaan ja uudestaan. Suosittelen sitä lämpimästi, sillä se on erityisen laadukas millä tahansa dvd-kriteereillä mitattuna, eikä sen tarjoamaan parhauteen ole vastaan väittämistä. Omassa hyllyssäni se ansaitsee kunniapaikan.

Boksin extralevyn Slice of Lynch -koosteessa David Lynchiä pyydetään kuvailemaan Twin Peaksia seitsemällä sanalla. Lynch vastaa: ”I love Twin Peaks and it’s world”