Exiled

Elokuva

Johnny To, tuo Hong Kongin ohjaajaveteraani, on jälleen tehnyt yhden erittäin intensiivisen gangsterielokuvan. Mies mäiskii markkinoille yhdestä kahteen elokuvaa vuodessa ja aihe pyörii lähes aina Triadien maailmassa. Miten nämä pätkät sitten eroavat toisistaan? No, eivät oikein mitenkään. Ainoa muuttuva tekijä meille länsimaalaisille onkin
se, että mitkä näistä elokuvista ylipäätään julkaistaan täällä.

Ohjaaja To on jälleen ympäröinyt itsensä tutuilla miehillä, sillä puolet näyttelijäkaartista ovat työskennelleet keskenään myös aikaisemmin. Nick Cheung ja Simon Yam ovat ohjaajan vakiokalustoa jo useamman vuoden takaa. Täytyykin sanoa, että aikaisempi yhteistyö näkyy vain ja ainoastaan positiivisena jälkenä. Katsojasta tuntuukin kuin miehet eivät edes näyttelisi, sillä To ohjaa miehiään yhtä luontevasti kuin marionetteja näytelmässä. Koko elokuva onkin kuin sulavan voin tanssia kuumalla pannulla: kaikki sulautuu nätisti yhteen ja katsojan ei tarvitse kuin nauttia näkemästään.

Eletään siis vuotta 1998 ja Wo (Nick Cheung) on päättänyt lopettaa mafiassa pyörimisen. Kaikki voivat toki arvata, että tällaista toimintaa ei suvaita millään tavalla, sillä Triadeista nyt ei vaan erota niinkuin kaupan kassalta. Neljä miestä lähetetään Wo:n perään, joista kaksi tappamaan ja kaksi suojelemaan. Alussa tapahtuva ampumakohtaus ylittää
viileydessään monet Hollwoodin kanssasisaret, sillä ei voi kuin ihailla Wo:n viileyttä, kun noutajat saapuvat. Mies päästää gangsterit sisään, hakee lipastosta aseen, lataa sen samalla näyttäen, että ase on revolveri, jolloin gangsterit ottavat lippaistaan kuusi luotia pois tasatakseen ”tilit”. Sanaakaan sanomatta miehet suorittavat Tex Willer-tyylisen ammuskelun 10 neliön huoneessa. Kun kukaan ei pahemmin loukkaannu, pannaan aseet taskuun ja nautitaan perheillallinen, otetaan ryhmäkuva ja puhutaan paskaa vanhoista hyvistä ajoista. Tällaista vastustajan kunnioitusta harvoin näkee, mutta tässä se toimii kuin luoti päässä. Kun asiat on sovittu, lähtee Wo uuden jenginsä kanssa tekemään
vähän keikkaa saadakseen rahaa maasta poispääsyyn. Tappajien pomo Fay ei tietenkään ota tätä uutista kovin positiivisesti ja tästä alkaakin koko elokuvan kestävä kissa ja hiiri-leikki.

En tiedä mikä näissä HongKong-mätöissä toimii, kun ne eivät loppupeleissä hirveästi eroa toisistaan ja tarinat ovat yleensä hyvin suoraviivaisia. Ehkä se tyylikkyys ja varsinkin näissä Johnny To:n elokuvissa viljelty hyvin britti-tyyppinen musta huumori tekevät näistä niin hyviä ja erikoisia. Erittäin hyvänä esimerkkinä sairaasta huumorista toimii myös tämän tarinan kliimaksi, jossa Wo kumppaneineen saavat tappokeikassa vähän siipeensä ja löytävät tiensä eräälle yksityispuoskarille, joka ”hoitelee” yhtä huoraa kumppaneiden saapuessa. Eipä aikaakaan kun Wo on paikattu, niin eikös ovesta astele Triadien pomo Fay, jota Wo porukoineen oli juuri ammuskelemassa ja puoskari alkaakin hoitamaan Fayta Wo:n maatessa vieressä ja kumpikaan ei tunnista toisiaan. Pienessä kaksiossa on siis Wo neljän kaverinsa kanssa ja Fay lähes kymmenen henkivartijansa kanssa, kun helvetti repeää. Koko kohtaus onkin sitten kuin balettia, jossa aseet laulavat sinfoniaa ja veri lentää.

Elokuva soljuukin eteenpäin aina ammuskelusta ammuskeluun tuoden välillä aivan loistavaa dialogia päähenkilöiden välille, jotka eivät todellakaan ole mitään älyn jättiläisiä. Toisaalta heidän ei tarvitsekkaan olla, sillä he omaavat lähes maagiset aseenkäsittelytaidot. Ainoastaan julkaisun huonosta tekstityslaadusta johtuen muutamat kohtaukset menevät
vähän yli hilseen,sillä kantonin kiina ei ainakaan arvostelijalta luonnistunut kovin sujuvasti. Myös muutamat juoniaukot hieman pudottavat pisteitä, mutta kaikenkaikkiaan Exiled on taattua Hong Kong-toimintaa, jossa jälleen kerran aseet hoitavat puhumisen ja veri värjää niin sankareiden kuin rikollistenkin kasvot.

Kuva

Kuva on perus Hong Kong-laatua. Aavistuksen sumea, mutta värimaailmaltaan erittäin rikas. En ole törmännyt vielä yhteenkään itämaiseen elokuvaan, jossa näitä samoja puutteita ei olisi ollut ja ehkä tämä vain johtuu paikallisesta kuvauksesta ja editoinnista. Toinen asia mikä DVD:ssä häiritsee, olivat muutamat digitaalihäiriöt elokuvan
aikana, jolloin kuva hyppäsi noin 0,5 sekuntia taaksepäin aiheuttaen samalla äänen katkeamisen ja palikoitumisefektin kuvaan.

Ääni

Ääni olikin sitten jo suorastaan loistavaa laatua. Yleensä näissä honkkari-julkaisuissa ääni on puuroutunutta ja lähes aina jälkiäänitetty tulemaan vain keskeltä, mutta nyt luodit ja hylsyt lentelivät nätisti pitkin huonetta ja laukausten äänessä oli tarvittavaa potkua.

Ekstrat

Extroina ainoastaan trailereita