Salon Kitty

ELOKUVAT

Mitä saadaan kun risteytetään Caligulan ohjaaja, natsi-eksploitaatio, pieni budjetti ja 70-luku yhteen? Tässä tapauksessa kyttyräselkäinen kääpiö naimassa ilotyttöä suljetussa lasikopissa, samalla kun kaksi gestapoa tekee lasin toisella puolella muistiinpanoja.

Myönnetään, en ole näiden elokuvien kohdeyleisöä. Mutta katsoessani typertyneenä ruudulla kykkivää kyttyräselkää ja tämän panolelua aloin ihmetellä, ketkä oikein ovat näiden kohdeyleisöä?

Takakannen mukaan Salon Kitty on kriittinen ja satiirinen katsaus natseja vastaan. Intelektuelli hyökkäys valtaa ja eksessiivisyyttä kohtaan. Kaksi tuntia myöhemmin, elokuvan lopulla, huomasin vieläkin etsiväni sitä älykästä satiiria elokuvasta. Muutamaa hulvatonta kellopeli appelsiini-apinointia lukuunottamatta, Salon Kitty on vain b-luokan pehmopornoa, joka yrittää järkeillä olemassaoloaan muutamalla kornilla dialoginpätkällä jossa nimikko salongin omistajar saarnaa vallanhimon sokaisemista miehistä. Jos elokuva olisi edes rohkeasti päättänyt irrotella ja mennä suoraan gestapo pornon teille, olisi kokonaisuudesta saanut ehkä hitusen enemmän irti. Tässä muodossa se ei kuitenkaan loukkaa, häiriinnytä tai edes shokeeraa. Se on vain mauton.

TEKNIIKKA & EKSTRAT

Kuten jokainen AWE:n julkaisu tähän mennessä; teknisesti ollaan tehty huippulaadukasta jälkeä. Levylle liitetyt perusversio ja ohjaajan leikkaamaton kopio elokuvasta on molemmat restaroitu parhaaseen kuvaan ja ääneen mitä on mahdollista saada. Päävalikot ovat selkeitä ja hyvin toteutettuja ja tekstitys laadukasta kautta linjan.

Ekstrat jättävät jälleen toivomisen varaa. Kuvagalleriat ja tulevien julkaisujen trailerit ovat peruskauraa, eikä Tinto Brassin filmographia lisää paljoakaan. Koska kyseessä on kuitenkin jonkinsortin kulttiklassikko art housen ja eksploitaation saralla, edes jokunen artikkeli tai haastattelu olisi ollut erinomainen lisä selkeyttämään sen “menestyksen” mysteeriä.

Kiitokset Fireboxille arvostelukappaleen toimittamisesta.