Nainen katoaa

Alfred Hitchcockin ohjaama Nainen katoaa on hyvä osoitus siitä, ettei hyvän ja kaikin puolin katsojia viihdyttävän elokuvan tarvitse olla välttämättä kovinkaan suurimuotoinen. Kyseessä on siis melkein päinvastainen elokuva verrattaessa sitä Hitchcockin aikaisempiin elokuviin, kuten 39 askeleeseen. Siinä missä tarina kuljetti katsojaansa 39 askeleessa ympäri Britanniaa hurjan ajojahdin seurauksena, elokuvassa Nainen katoaa tarina vastaavasti kohdistuu ainoastaan yhteen junaan, yhteen ainoaan junavuoroon ja siinä matkustaviin matkustajiin.

Pienimuotoisuudessaan tarina siis melkein vetää vertoja Joel Schumacherin ohjaamalle Phoneboothille, minkä ideasta Alfred Hitchcock oli aikoinaan myös kovasti kiinnostunut. Ei liene myöskään vaikeaa kuvitella kenen elokuvista mm. M. Night Shyamalanin elokuvat oikein ovat saaneet vaikutteensa kuuluisine loppukäänteineen…

Jo pelkästään elokuvan nimi itsessään kertoo paljon: Nainen katoaa. Tarina, tai pikemmin tapahtumaketju, sijoittuu kuvitteelliseen valtioon nimeltä Bandrika aikaan juuri ennen Toisen maailmansodan syttymistä. Nuori Margaret Lockwoodin esittämä neito nimeltään Iris Matilda Henderson on paluumatkallaan kohti Englantia junassa, kun hän sattumalta tapaa eräässä syrjäisessä kylässä vanhan rouva Froyn (Dame May Whitty), jonka on määrä astua seuraavana päivänä samaan junaan. Seuraavana päivänä nämä kaksi kohtaavatkin vielä junassa, mutta Iriksen nukkuessa rouva Froy mystisesti katoaa paikaltaan.

Tovin kuluttua alkavat Iriksen epäilykset hiljakseen heräillä. Vihdoin tiedustellessaan rouva Froyn kohtalosta Iris kuulee hiuksia nostattavan asian: Rouva Froyn junapaikalla ei muiden matkustajien mielestä matkustanut kukaan. Yksikään matkustajista ei myöskään muista nähneensä vanhaa rouvaa nousemassa junaan. Iriksen on vaikea uskoa tätä tosiseikkaa, mutta toisaalta aivan yhtä vaikea uskoa kenenkään katoamiseen liikkuvasta junasta. Kuvitteleeko hän koko asian, vai onko takana jokin suurempi salaliitto? Jos on, kuka oikein haluaisi kidnapata vanhan rouvan ja minne hänet piilotettaisiin liikkuvassa junassa?

Nainen katoaa on siinä mielessä erikoinen Hitchcock -elokuva, että elokuvan kaksikymmentä ensimmäistä minuuttia käytetään pelkästään tarinalle merkityksellisten henkilöiden, eli tässä tapauksessa junan matkustajien, esittelyyn ja hienovaraiseen juonen pohjustamiseen. Tarina ei tunnu etenevän pätkääkään, ennen kuin esittely on saatu päätökseensä. Vasta tämän jälkeen Hitchcock alkaa pala palalta rakentamaan tarinaa eteenpäin ja pyrkii lopun lähestyessä melkein pudottamaan katsojansa tuolilta. Nainen katoaa -elokuva muistuttaakin rakenteeltaan paljolti Agatha Christien kertomuksia, mitkä alkavat rauhallisesti, keräävät tovin jännitystä ja lopulta sitten kääntävät kertomuksen päälaelleen.

Ote elokuvan vuorosanoista:
Paul Lukas: There is no Miss Froy – there never was a Miss Froy. Merely a very subjective image

Nainen katoaa edustaa pienen budjetin elokuvaa parhaimmillaan. Aavistuksen hitaanpuoleisen ja ehkä jopa aavistuksen katsojaa luotaan työntävän alun jälkeen elokuva alkaa kuitenkin selvästikin rullaamaan sujuvammin ja elokuva alkaa itsessäänkin muistuttamaan hieman asemalaiturilta hitaasti mutta varmasti kiihdyttävää junaa. Ja elokuvan lopulta päästessä kunnolla vauhtiin, on sen pysäyttäminen vaikeaa ennen seuraavaa pysähdyskohdetta: elokuvan huimaa finaalia.