Skorpionikuningas

En voinut vastustaa kiusausta vuokrata Scorpion King -niminen elokuva. SK on tavallaan "jatkoa" Muumio-elokuville, joten en voinut odottaa mitään suurta elämystä varsinkin kun Muumio -leffat ovat perseestä. No onneksi yllätyin erittäin positiivisesti, sillä SK yltää huimalle tasolle verrattuna Muumioihin. Siis en nyt tarkoita, että tässä olisin jotain mestariteosta arvostelemassa, mutta kuitenkin.

Aloitetaan taas näyttelijöistä, jotka olivat minulle tuikituntemattomia. Pääroolissa Mathayussina pullistelee Rock-niminen painija (oikealta nimeltään Dwayne Johnson), joka ei oikeastaan ole yhtään hassumpi. Onneksi Rockille on annettu mahdollisimman vähän vuorosanoja ja silloinkin kun mies jotain ääntä itsestään päästää niin katsoja saa kuulla joko karjuntaa tai "minä tapan hänet". On Rockilla sitten jotain näyttelijänlahjojakin, sillä hän osaa ilmeillä välillä aika monipuolisesti… siis ainakin monipuolisemmin kuin esimerkiksi Tom Cruise. Muissa mainitsemin arvoisissa osissa nähdään pääpahiksena hieman Russell Crowen näköinen Steven Brand, joka näyttelee aika mukavasti ja uskottavasti kenraalia, joka tietenkin haluaa koko maailman kuninkaaksi. Naispääosassa nähdään sitten kuvankaunis Kelly Hu, joka keikistelee koko leffan puolialasti velhona. Ilmeisesti elokuvan puvustajalta on loppunut kangas kesken, sillä kaikki miehet muskeli-Masoja lukuunottamatta on vaatettu kunnolla, mutta taas naisten vaatetuksessa on suorastaan kitsailtu. Tästä johtuen ei ole ollenkaan liioittelua sanoa, että kaikki elokuvan näyttelijät (myös pikkurooleissa) ovat erittäin hyvännäköisiä mallivartaloisia mega-beibejä ja uroita. Heissä kyllä silmä lepää.

Juoni on jälleen kerran hyvinkin yksinkertainen. Motiivina on taas kosto ja siinä sivussa mukaan isketään koko maailman kohtalo. Taitaa kuulostaa niin tutulta, etten viitsi jatkaa siitä sen enempää.

SK on yllättävän hyvä elokuva. Se on erittäin viihteellinen ja siinä on mukana jopa pari hauskaakin kohtaa, jotka toivat minun mieleeni Harrison Fordin Indiana Jones -elokuvat. SK:hon on siis sekoitettu pelkän toiminnan sekaan myös ripaus aitoa seikkailua, joka tuntuu mukavalta. Valitettavasti SK on jälleen kerran yksi niistä elokuvista, jossa päähenkilö ei kuole millään. Mathayus selviytyy nimittäin nuolista, hakkauksesta, useiden kymmenien metrien pudotuksesta ja myrkytyksestä. Minusta -vaikka kyseessä onkin toiminta-elokuva- tälläisiin elokuviin saisi mielellään ottaa mukaan edes vähän realismia. Vai pitäisikö kaikki laskea vain sen varaan, että SK onkin eräänlaista toimintaa ja fantasiaa? Tiedä häntä. Kyllä SK paremman puutteeseen käy mainiosti, sillä SK on hyvin tasapainotettu elokuva ilman liian kovaa yrittämistä.