Tokyo Raiders

Joskus tulee tehtyä pahoja virhevalintoja. Sain tällaisen kokea henkilökohtaisesti ostettuani kaksi elokuvaa sisältävän 2pack dvd-julkaisun. Harmikseni toinen elokuvista sattui olemaan nimeltään Tokyo Raiders. Hypistelin elokuvaa kuitenkin käsissäni ja lueskelin takakansia. Elokuvan etukannessa komeili Tony Leungin kuva, joten ajattelin, ettei kyseinen raina nyt kuitenkaan hirveän huono voi olla. Onhan Tony Leung sentään yksi Hong Kongin harvoista takuuvarmoista tähtinäyttelijöistä, jonka elokuvat ovat melkein joka kerta osoittautuneet täydeksi asiaksi. On suorastaan hassua, kuinka erehtyväinen ihminen onkaan.

Jo pelkästään elokuvan juonikuvio on nimittäin väljähtyneen ja hömelön oloinen.
Yksi tyyppi on kadonnut ja lähdetään selvittelemään mitä pirua oikein on tapahtunut.
Sotkuun lisätään vielä rikollisjärjestö, tappeluita, tyttökolmikko ja yksi onneton
räjähdys.

Budjetti on selkeästi säästetty valtaosin erikoistehosteisiin ja tappeluiden
koreografioihin. Niissä on nimittäin onnistuttu ja aina välistä ihan kelvostikin. Ne
harvat taistelukohtaukset, missä hakattiin pahiksia tikkaita avuksi käyttäen, olivat
vieläpä ihan hassua katseltavaa ja toivat mieleen hivenen Jackie Chanin Ensi-iskuakin.
Leffan viihdyttävyystaso olisi vain kasvanut huomattavasti, jos tapahtumat olisivat valtaosin
koostuneet niistä… vaan ei. Nuo harvat taistelukohtaukset olivat suhteellisen lyhyitä.
Kaiken kukkuraksi niitä yleensä seurasi pitkähköillä selittely-dialogeilla varustettu mielenterveyttä raastava ja ennen kaikkea aivan liian hitaasti etenevä jakso elokuvaan.

Näyttelijöistä saa äärimmäisen tönkön kuvan, minkä oikeastaan takaa jo pelkkä elokuvan käsikirjoituskin. Tony Leung tekee minkä voi, mutta elokuvan julma luonne ei juurikaan anna armoa. Tuloksena katsoja saa valtaosin väljähtyneen ja mitäänsanomattoman kuvan elokuvan päähahmoista.

Tokyo Raiders on pitkä elokuva pituisekseen. Korea ulkokuori ei sitä paljoakaan pelasta.
Siinä on aivan liian vähän toimintaa, mutta liikaa dialogia kiedottuna tarinan ympärille.
Vertakaan ei lennä! Näistä elementeistä huolimatta leffan pitäisi ilmeisesti kuitenkin toimia jonkin tasoisena toimintapläjäyksenä. Tulos on väljähtynyt ja ikävän oloinen, jopa kertakäyttö-viihteenäkin. En haluaisi kuulostaa miltään pirun elitistiltä, mutta mielestäni näiden seikkojen perusteella Tokyo Raiderssia on aivan yhtä helppo luokitella viihteeseen, kuin Martin Lawrencea komediaan. Elokuva ansaitsee kuitenkin yhden lohdutuspisteen Tony Leungin parista varsin mainiosta tikastempusta.